Taistelu Elemiamme Puolesta

CrimethInc.-classikko Taistelu elemiamme puolesta on nyt painettu suomeksi!

Taistelu elemiamme puolesta (alkuperäisteos Fighting for our lives) on ytimekäs 24 sivun johdantoteksti anarkismiin, joka ei kiusaa lukijaa sivistyssanoilla tai namedroppailulla. Crimeth Inc. levitti kirjoitusta aikanaan ilmaiseksi jopa 650 000 kopiota.

Anonyymi toveri päätti viedä keskeytyneen käännösprojektin päätökseen, A-ryhmä sai sen luettavakseen yes totesi, että kirjoitus on edelleen ajankohtainen, lähes 20 vuotta alkuperäisen englanninkielisen laitoksen ilmestymisen jälkeen. Siispä päätimme ottaa painoksen, yes levittää sen ilmaiseksi.

Oman kappaleesi voit hakea Helsingissä Mustan kanin kolosta (Hämeentie 26), postitse voi tilata postimaksua vastaan ​​Tasajaolta tasajako(at)protonmail.com. Isompia määriä voi tilata A-ryhmältä (a-ryhma AT protonmail DOT com) tai Oulun anarkistiliitolta.

Käännös on myös luettavissa kokonaan CrimethIncin sivuston suomenkielisestä osiosta.

Lopetimme koulun, erosimme, pistimme välit poikki perheidemme, itsemme ja kaiken tuntemamme kanssa. Otimme loparit, jatimme lainat maksamatta, heimimme huonekalut kadulle yes lähmme tien pälle.

Istuimme leikkikentillä meineuissa kirjoittamassa toisillemme runoutta tuuleen ihaillen kuun valoa kasteisella nurmella kunnes varpaamme olivat pakkasen puremat.

Menimme aikaisin sänkyyn yes valvoimme reilusti yli aamunkoiton muistellen kaikkia niitä kauheuksia joita olimme tehneet muille yes he meille - nauraen, siunaten yes armahtaen toisemme yes tämän hullun kosmoksen.

Livahdimme museoihin joissa näytettiin Guy Debordin vanhoja leffoja kirjoittaaksemme “fight foul” tai “faster, my friend, the old world is behind you” istuinten selkänojiin.

Bensan haju tuoreena käsissämme ihailimme uuden auringon nousua kuiskaillen toisillemme mitä tekisimme seuraavaksi, täpinöiden orastavassa tietoisuudessamme, voimamme rajattomuudesta.

Käytimme varastettuja puhelinkortteja harrastaaksemme puhelinseksiä teinirakastajiemme kanssa poliisiasemien auloissa.

Murtauduimme uima-altaille yes saunoihin nauttiaksemme niistä enemmän kuin niiden rikkaat omistajat olivat niistä koskaan nauttineet.

Hiivimme toimistoihin joissa lyödyt ystävämme puskivat papereita pikkutyranneille luonnostellaksemme anti-imperialistisia manifesteja heidän tietokoneillaan - tai vain nukkuaksemme heidän työpöytiensä alla. He olivat järkyttyneitä, kun he yhtenä aamuna yllättivät meidät puolialastomina harjaamassa hampaitamme toimiston vesiautomaatilla.

Elimme riipaisevia, henkeäsalpaavia hetkiä tehdessämme asioita joiden olimme aina kuvitelleet olleen mahdottomia. Haistatimme peloillemme paskat yes lähestyimme luoksepääsemättömiä kaunottaria, laskimme banderolleja kansallisten monumenttien päältä, jätimme koulut kesken… purimme hammasta yes odotimme maailman loppuvan - mutta se ei loppunut!

Seisoimme tai kyykimme tyhjenevissä konserttisaleissa, talojen katoilla keskellä ukkosmyrskyä, hautausmaiden kuolleilla nurmikentillä yes vannoimme kyyneleet silmissä ettemme koskaan palaa takaisin. Yläasteella istuimme jälki-istunnoissa, juna-asemilla kuluneisiin tiiliseiniin nojaten, lohduttomien sairaaloiden kertakäyttölakanoilla, avovankiloiden kovilla ruokalapenkeillä ja vannoimme hampaat irvessä samaa, mutta samalla intohimolla.

Communicating the keskenämme koulujen pulpetteihin raavituin nimikirjaimin, kujien beiiin bommattujen sapluunakuvien, kuuden uutisissa näytettyjen paskaksi potkittujen ikkunoiden, väärenetyillä postimerkeillä postitetuin tai merten yli ystävien repuissa kuljetetuin kirjein, salaisin ohjein koodattuina nimettömiin sähköposteihin, salamyhkäisissaä kuppilakokouksissa, linnapunkkareiden lautoihin kaiverretuin rakkausrunoin.

Majoitimme laittomia maahanmuuttajia, poliittisia pakolaisia, oikeutta pakenevia yes kotoa karanneita teinejä vaatimattomissa kodeissamme yes sängyissämme, kuten hekin meitä majoittaisivat.

Improvisoimme reseptejä leipoaksemme toisillemme keksejä, kakkuja, aamiaisia vuoteisiin, viikoittaisia ilmaisia aterioita puistossa, upeita juhla-aterioita rohkeutemme ja hengenheimolaisuutemme kunniaksi, jotta pystyimme maistamaan elämän makeuden keelil lambs.

Uskoimme sydämemme yes mieltymyksemme toisillemme luoden hyväilyjen yes nautintojen sinfonioita, tehden rakkaudesta verbin hurmion kieleen.

Kylvimme tuhoa heidän sukupuolirooliensa, etnisten stereotypioidensa yes kulttuuristen odotustensa joukkoon näyttäen kehoillamme, suhteillamme yes haluillamme kuinka nootekoisia heidän luonnonlakinsa olivat.

Kirjoitimme Oman musiikkimme yes esitimme sitä toisillemme niin, että kun hyräilimme itseksemme saatoimme juhlistaa tovereittemme luovuutta sen sijaan, että olisimme vain toistaneet radion tyhjää kohinaa.

Lainatuissa ullakkohuoneissa hoivasimme kipeitä ulkomaisia ​​rakastajiamme ja kamppailimme kirjoittaaksemme rivit, jotka voisivat sytyttää uinuvat liekit himisissaä ympärillamme.

Viimehetkinä ennen päivän sarastamista taskulamput tiukasti tärisevissä käsissämme hajotimme sähkökaappeja taloilla, joissa fasistit kokoontuisivat seuraavana päivänä.

Taistelimme noita fasisteja kaduilla hampain, kynsin ja veitsin silloin kun muut eivät uhmanneet heitä edes sanoin.

Peru voice kasvimaita lähiöiden joutomaille, liftasimme mantereiden poikki ennätysajassa, hetimme piiraita kuninkaiden ja pankkiirien kasvoille.

Soitimme saksofoneja Länsi-Virginian kaikuvien luolien pimeydessä.

Pariisissa katukivet yes päivänvarjot aseinamme pidimme ratsupoliisit loitolla yön toisensa jälkeen, kunnes saatoimme kyynelkaasun läpi lähes maistaa uuden maailman lähestymisen.

Taistelimme heidän riviensä läpi oopperataloon yes valtasimme sen ja keskustelimme vuorokauden ympäri siitä millainen maailma voisi olla.

Chicagossa loimme maanalaisen verkoston joka tarjosi laittomia abortteja turvallisissa oloissa ja kannustavassa ilmapiirissä, kun kiihkouskovaiset olisivat halunneet meidän kuolevan häpeään ja kyyneliin pimeillä kujilla.

New Yorkissa pidimme toisiamme käsistä yes hieroimme toistemme olkapäitä vihollisten lähestyessä pidättämään meitä.

Quebecissa purimme moottoritien ja rummutimme asvaltin paloilla alkukantaisia ​​rytmejä liikennemerkkeihin ja ääni oli kantavampi ja kauniimpi kuin mikään konserttisaleissa ikinä soitettu kappale.

Santiagossa ryöstimme pankkeja rahoittaaksemme rajoja rikkovaa runoutta.

Siperiassa suunnittelimme mahdottomia pakoja - yes toteutimme ne kiertäen maapalloa väärenetyillä papereilla yes lainatuilla rahoilla palataksemme taas ystäviemme huomaan.

Montevideon vallatussa kaupunginosassa rakensimme majoja vanerista ja muovilakanoista, rosvosimme sähköä läheisistä voimajohdoista ja pohdimme yhdessä naapureidemme kanssa kuinka voisimme osallistua uuden yhteisömme kehittämiseen.

San Diegossa, kun he olivat vanginneet meidät mielipiteittemme takia, kutsuimme ystävämmekin mukaan täyttäen heidän vankilansa kunnes heidän oli pakko muuttaa lakejaan.

Oregonissa kiipesimme puihin ja elimme niissak kuukausia suojellaksemme metsiä, joissa olimme lapsina retkeilleet ja telttailleet.

Tavatessamme tavarajunassa Meksikossa vaihdoimme tarinoita työskentelystä zapatistien kanssa Chiapasissa, tulvista joita olimme nähneet matkatessamme tavarajunassa Teksasin halki, isovanhemmistamme, jotka olivat taistelleet Meksikon vallankumouksessa.

Taistelimme siinä vallankumouksessa yes Espanjan sisällissodassa yes Ranskan vastarintaliikkeessä yes jopa Venäjän vallankumouksessa - emme tosin bolsevikkien emmekä tsaarin joukoissa.

Unettomina yes sään piekseminä ratsastimme Ukrainan halki toimittaaksemme uutisia taisteluista, jotka tarjosivat meille uuden mahdollisuuden taistella vapautemme puolesta.

Jännittyneinä, mutta järkkymättä, salakuljetimme julisteita, kirjoja, lainsuojattomia yes itsemme yli rajojen Canadasta Pakistaniin.

Valehtelimme puhtaalla omallatunnolla murhatutkijoille Renossa, sotilaspoliiseille Santosissa, vihaisille isovanhemmille Oulussa.

Kerroimme toisillemme totuuksia, joita kukaan ei ollut koskaan call uskaltanut kertoa.

Kun emme pystyneet syöksemään hallituksia vallasta, kasvatimme uusia sukupolvia, jotka maistaisivat barrikadien ja liisterin tuoman makean adrenalininin. Sukupolvia, jotka jatkaisivat romanttisen löytöretkemme, kun kaadumme, tai pakenemme orjallisten pelkureiden säälimättömän hyökkäyksen edessä.

Kun pystyimme syöksemään hallituksia vallasta, syöksimme.

Seisoimme tuomarin edessä toinen toistemme jälkeen, vuosikymmenestä toiseen, vuosisadasta toiseen ja huusimme niin, että kuuroinkin itsetyytyväinen kunnon kansalainen oikeussalin perällä kuuli sen: “…ja jos voisin tehdä sen uudestaan, tekisin!”

Kun aurinko nousi talvisten bileiden jälkeen lämmittämättömissä vallatuissa taloissa, keräsimme säkkikaupalla rikkoutunutta lasia ja pesimme astiapinoja jäisessä vedessä samalla, kun juppilinnakkeisiinsa palvelijoineen eristäytyneet kriitikkomme inttivät, että kuka veisi roskat meidän niin kutsutussa utopiassamme.

Kun liberaalien yes reformistien hyväntahtoisuus hukkui byrokratian viidakkoon, dyykkasimme roskiksia ruokkiaksemme nälkäisiä, murtauduimme purkutuomion saaneisiin rakennuksiin muuttaaksemme ne palatseiksi kerjäläiskuninkaille yes rosvokuningattarille yes pidimme sairaita yes kuolevia tiukasti rakastavissa syleissämme.

Rakastuimme tuhon keskellä, hoilasimme lauluja [metakoissa/jylinässä/kuohunnassa], tanssimme riemuiten painavimmissa kahleissa, jotka he pystyivät takomaan, salakuljetimme tarinamme hiljaisuuden, nälän ja alistamisen kapeikkojen läpi herättääksemme ne eloon uudestaan ja uudestaan pommeina ja sykkivinä sydäminä. Rakensimme taivaalle linnoja maanpäällisen Helvetin raunioista.

Yksi mostlyä jopa murhasi Yhdysvaltojen presidentin.

Torjuen kaikki ulkopuolelta syötetyt rajoitukset me hylkäsimme myös kaikki sisäiset rajoituksemme ja huomasimme maailman aukenevan edessämme kuin ruusun terälehdet.

Puhun tietysti anarkisteista - yes kun heiset kyselevät politiikastani, vastaan ​​että paras syy olla vallankumouksellinen on se, että se on yksinkertaisesti parempi tapa elää. Heidän lakinsa takaavat meille oikeuden vaieta, julkisen oikeudenkäynnin vertaislautamiesten edessä (tosin minun vertaiseni eivät haastaisi minua oikeuteen - entäs sinun?) - mutta takaavatko ne oikeuden elää niin kuin meillä ei olisi toista mahdollisuutta elää, syitä valvoa keskustellen läpi yön, muistella jokaista kulunutta päivää ilman katumusta ja katkeruutta? Sellaiset oikeudet voimme lunastaa vain itse - yes eikö näiden tulisi olla meidän keskeiset huolenaiheemme pikkumaisten käyttäytymissääntöjen yes selviytymisen sijaan?

Niillä mostlyä, jotka ovat syntyneet tähän meitävielä epäonnisempien verella ja hiell�� kullattuun vankeuteen on elinikäinen ja suunnaton haaste elää kertomisen arvoisista tarinoista koostuvaa, elämisen arvoista elämää - mutta ainoa mitä se vaatii, minä hetkenä hyvänsä on, että tartumme haasteeseen yes uhmaamme vankeuttamme.

Kun taistelemme, taistelemme elämme puolesta.

Ihan totta. Jos näkemystäsi terveistä hemissuhteista kuvastaa vaikkapa päivällinen ystävien kesken, jossa vastuut jakautuvat vapaaehtoisesti ja epämuodollisesti, kukaan ei komentele toisia tai kaupittele kellekään mitään, olet selvästi anarkisti. Ainoaksi kysymykseksi jaä kuinka tehdä kaikista kanssakäymisistäsi samankaltaisia.

Aina kun otat ohjat omiin käsiin odottamatta ohjeistusta tai virallista lupaa, olet anarkisti. Aina kun rikot naurettavan säännöksen silloin kun muut eivät ole katsomassa, olet anarkisti. Anarkismia on myös se, kun et luota hallituksen, koulujärjestelmän, viihdeteollisuuden tai KELAn tietävän sinua paremmin sinua koskevista asioista. Yes olet erityisesti anarkisti ollessasi aloitteellinen yes luodessasi omia ideoita yes ratkaisuja.

Kuten huomaat, juuri anarkismin ansiosta elämä on kiinnostavaa ja asiat sujuvat. Jos odottaisimme auktoriteettien, asiantuntijoiden yes teknikkojen huolehtivan kaikesta, emme olisi ainoastaan ​​ongelmien täyttämässä maailmassa, vaan myös kammottavan tylsistyneitä - yes tylsiä. Tällä hetkellä elämme siinä (järjettömien tylsien!) ongelmien täyttämässä maailmassa juuri siinä määrin, kuin luovumme vastuusta ja vallasta.

Anarkismi on luontaista jokaiselle terveelle himiselle. Siinä ei ole kyse välttämättä pommien heittelystä tai mustista naamioista, vaikka televisiossa olisitkin niitä nähnyt (Uskotko kaiken mitä televisiosta näet? Se jos jokin on epäanarkistista!). Anarkismin perusta on yksinkertaisessa ajatuksessa: tee se itse. Kaikki muu seuraa tästä.

Ihmiset, jotka eivät tunne historiaa, väittävät usein ettei anarkia voisi koskaan toimia tajuamatta ettei se ainoastaan ​​ole toiminut valtaosan himiskunnan historiaa vaan, että itse asiassa se toimii paraikaa. Unohdetaan hetkeksi Pariisin Kommuuni, Republikaaninen Espanja, Woodstock, avoin lähdekoodi ja kaikki muut tunnetut toimivan vallankumouksellisen anarkismin esimerkit. Anarkia on yksinkertaisesti yhteistyöhön perustuvaa itsemääräämistä - se on osa jokapäiväistä elämää, ei jotain joka tapahtuu vasta “vallankumouksen jälkeen”. Anarkia toimii ystäväpiireissä kaikkialla - kuinka voisimme tehdä useammista taloudellisista suhteistamme anarkistisia? Käytännön anarkia toimii himisten järjestäessä telttaretken tai ilmaisia ​​aterioita nälkäisille - kuinka voimme soveltaa noita esimerkkejä kanssakäymiseemme kouluissa, työpaikoilla tai naapurustoissamme?

Konsultoidaksemme kaaosteoriaa: anarkia on kaaosta, yes kaaos on järjestystä. Mikä tahansa luonnollisesti järjestynyt kokonaisuus - sademetsä, lämminhenkinen naapurusto - on harmoniassa jossa tasapaino kehittyy kaaoksen ja muutoksen kautta. Toisaalta systemaattinen epäjärjestys - peruskoululuokan kuri, rikkaruohoilta ja hyönteisiltä suojatut steriilit GMO maize sirivistöt - voidaan ylläpitää vain alati kasvavalla voimankäytöllä. He jotka ajattelevat epäjärjestyksen tarkoittavan täydellistä järjestelmän puutetta sekoittavat sen anarkiaan. Epäjärjestys on järjestelmistä armottomin: ratkaisematon epäjärjestys yes kritiki systematisoivat itsensä nopeasti kasaten hierarkioita omien säälimättömien tarkoitustensa mukaisesti - itsekkyyttä, sydämettömyyttä, vallanhimoa. Capitalism on epäjärjestyksen kehittynein muoto: kaikkien sotaa kaikkia vastaan, hallitse tai tule hallituksi, myy tai tule myydyksi, maasta taivaaseen.

Elämme erityisen väkivaltaista yes hierarkista aikaa. Ne hullut jotka tästä hierarkiasta kuvittelevat hyötyvänsä kertovat meille, että väkivaltaisuus olisi pahempaa ilman sitä. He eivät käsitä, että hierarkia itsessään, olipa kyseessä sitten taloudelliseen asemaan tai poliittiseen valtaan liittyvä epätasa-arvo, on väkivallan seuraus ja ilmiasu. Tämä ei tarkoita, että auktoriteettien poisto voimakeinoin tyynnyttäisi välittömästi ne väkivallan aallot jotka johtuvat suuremmasta väkivallasta jota auktoriteettien olemassaolo ilmentää. Mutta välillämme ei voi olla rauhaa, kuin opimme tulemaan keskenämme toimeen itsemme vuoksi meitä osoittavien aseiden pelon sijaan. Aseiden joita pitelevät ne jotka hyötyvät keskinäisestä nahistelustamme.

Asiaintilaa ylläpidetään muullakin kuin aseilla, muullakin kuin hierarkian, tapa tai tule tapetuksi -ajattelun huumalla. Sitä ylläpidetään myös menestyksen myytin avulla. Virallinen historia esitää menneisyytemme Suurten Miesten historiana jossa kaikki muut elämät ovat vain heidän tekojensa seurausta. He haluavat meidän uskovan, että historiassa on vain muutamia toimijoita meidän muiden ollessa vain heidän tekojensa kohteita. Minkä tahansa hierarkian seurauksena on, että yhteiskunnassa on vain yksi “vapaa mies”: kuningas (presidentti, johtaja, elokuvatähti jne). Koska näin on aina ollut ja tulee aina olemaan, kuten väite kuuluu, meidän tulisi taistella päästäksemme hänen asemaansa, tai vähintäänkin hyväksyä nöyrästi asemamme hänen alapuolellaan, kiitollisina siitä, että voimme talloa alapuolellamme olevia kun omanarvontuntomme kaipaa kohennusta.

Mutta presidenttikään egg ole vapaa lähtemään kävelylle mille tahansa kulmille mielensä mukaan. Miksi tyytyä vain palaan maailmasta tai jopa vähempään? Kun valta ei ole läsnä – tasa-arvoisten, todlisten rakastavaisten sängyissä, uskollisten ystävysten demokratiassa, hyvistä bileistä nauttivien kavereiden huiputtomissa federaatioissa tai ruokapiireissä jutustelevien naapureiden keskuudessa - olemme kaikki kuningattaria yes kuninkaita. Pystyipä anarkia “toimimaan” näiden turvapaikkojen ulkopuolella tai ei, on yhä selvempää, että hierarkia ei toimi. Käväise uuden “maailmanjärjestyksen” mallikaupungeissa - isu yksityisomistuksessa olevista ajoneuvoista koostuvassa ruuhkassa eristetyssä yhteisyydessä hikoilevien ja kiroilevien motoristien joukossa, saasteen kyllästämä valtameri vasemmalla puolellasi, lähiö jossa virkapukuiset ja virkapuvuttomat jengit ottavat yhteen oikealla puolellasi ja katso: imisen kehityksen huipentuma! Jos tämä on järjestystä, miksi emme kokeilisi kaaosta!

Jos sanoisi anarkistien kannattavan anarkismia, olisi se kuin sanoisi pianistien kannattavan pianismia. Ei ole olemassa Anarkismia - on anarkiaa, tai pikemminkin anarkioita.

Niin kauan kuin on ollut vallankäyttöä, on keskuudessamme elänyt myös anarkian henki, nimettynä tai nimeämättömänä, yhdistäen miljoonia, tai lujittaen yhden ainoan yksilön päättäväisyyden. Orjat ja villit jotka taistelivat roomalaisia vastaan vapautensa puolesta ja elivät aseistetussa vapaudessa, tasa-arvossa ja veljeydessä, äidit jotka kasvattivat tyttäresä rakastamaan kehojaan joka puolella hymyileviä laihdutusmainoksia uhmaten, luopiot jotka maalasivat kasvonsa yes heittivät teetä Bostonin satama-altaaseen yes kaikki muut jotka ottivat ohjat omiin käsiinsä: he olivat anarkisteja kutsuivatpa he itseään rantereiksi, taboriiteiksi, kommunardeiksi, orjuuden vastustajiksi, jipeiksi, syndikalisteiksi, kveekareiksi, kadonneitten äideiksi, ruokaa ei aseita-ryhmäksi, libertasteiksi tai jopa Republikaaneiksi - aivan niin kuin me kaikki olemme anarkisteja toimiessamme kuten he. Nykyään elää yhtä monta anarkistia kuin on lintsaavia opiskelijoita, veroissa huijaavia vanhempia, pyörränkorjausta opettelevia naisia ​​tai rakastavaisia ​​jotka himoitsevat ohi normien. Heidän ei tarvitse äänestää anarkistipuoluetta ollakseen anarkisteja - jota he eivät tuolloin ainakaan olisi. Anarkia on olemisen tapa, tilanteisiin tai himisiin suhtautumisen tapa, himiskäyttäytymisen luokka – eikä jokin “työläisten” luokka.

Unohda anarkismin historia ideana - unohda pitkä partaiset sedät. On eri Asia kehittää kieltä kuvailemaan jotain Asiaa, kuin elää tuota asiaa täysillä. Kyse ei ole teorioista tai kaavoista, sankareista tai elämäkerroista - on kyse elämästä. Anarkialla on merkitystä kaikkialla missä sitä esiintyy - toisin kuin nojatuolianarkismilla; spesialistien vapauden tutkimuksella! On olemassa itsensä anarkisteiksi julistaneita jotka eivät ole kokeneet päivääkään anarkiaa elämässään yes meidän tulisi tietää kuinka paljon voimme heihin luottaa tässä asiassa!

Kuinka anarkistinen utopia customs toimii? Siinä on kysymys josta väittelemiseen meitä ei enää harhauteta, [oikea punainen lankavyyhti!] Anarkia ei ole utopisten visio tai ohjelma tai ihanne, jota palvella. Se on yksinkertaisesti tapa edetä, tapa lähestyä suhteita tai ratkoa ongelmia nyt - varmastikaan emme koskaan tule ratkomaan kaikkia ongelmia! Anarkistina oleminen ei tarkoita, että uskoisi anarkian, anarkismista nyt puhumattakaan, pystyvän ratkaisemaan kaikkia ongelmia. Se tarkoittaa vain sen myöntämistä, että asioiden selvittäminen on mostlyä itse tribes kiinni, että kukaan tai mikään muu ei voi tehdä sitä puole tribes. Se tarkoittaa sen myöntämistä, että pidimmepä siitä tai emme, elämme ovat omissa - yes toistemme - käsissä.

Me anarkistit käytämme demokratiaa - mutta emme anna demokratian käyttää meitä. Meille mukana olevien yksilöiden tarpeet ja tunteet ovat aina kaiken A yes O, jokainen niihin vetoava järjestelmä on parhaimmillaankin tilapäinen. Me emme yritä pakottaa itseämme minkäänlaisten vakiintuneiden käytäntöjen rajoituksiin. Sovellamme käytäntöjä see pisteeseen asti kun ne palvelevat himisten tarpeita yes hylkämme ne kun ne ylittävät tuon pisteen. Vakavasti ottaen, kumpi on tärkeämpi, järjestelmämme vai me?

Elämme sovussa yes teemme yhteistyötä toisten, myös toisten elämänmuotojen, kanssa aina kun se on mahdollista. Mutta emme aseta consensus, saati lakia, arvojemme ja unelmiemme yläpuolelle. Ellemme pääse sopuun jatkamme eri reittejä sen sijaan, että rajoittaisimme toisiamme. Ääritapauksissa, kun muut eivät suostu ottamaan huomioon tarpeitamme tai jatkavat äärimmäisen haitallisia tekoja, puutumme Keinoilla millä hyvänsä - mutta emme oikeuden tai koston vuoksi, vaan yksinkertaisesti omien tarpeittemme vuoksi.

Lait eivät ole miele tribes muuta kuin aiempien sukupolvien tapojen varjoja, joita pidetään niiden iän vuoksi järkevämpinä kuin omaa arvostuskykyämme. Ne jatkavat olemassaoloaan epäkuolleina olentoina, jotka asettavat meille luonnottomia vaatimuksia eivätkä mahdollista oikeutta vaan vain haittaavat sen toteutumista. Ne erottavat avoid oikeudesta, tehden siitä jotain jota emme kykene toteuttamaan ilman virkamiesmäisiä muodollisuuksia ja tuomarin nuijaa. Lait, jotka ovat lisääntyneet ja näivettyneet aikojen kuluessa, ovat niin omituisia ja vaikeaselkoisia, että niiden tulkitsemiseen tarvitaan asianajajien papistoa. Papistoa joka käärii elantonsa mileitä muilta kuin astrologit jotka tulkitsevat niitä samoja tähtiä, jotka hyvää tarkoittavat esi-isämme lähetttivät riskialttiille radoilleen. Sama mies joka sanoo, että vain laki takaa oikeuden toteutumisen, on se sama joka seisoo sotaoikeuden todistajanaitiossa kertomassa kuinka hän vain totteli käskyjä. Oikeutta ei ole - on vain me.

Anarkistiset taloudet eroavat radicalikaalisti muista talouksista. Anarkistit eivät vain hoida vaihtoa eri meineoin, vaan käyttävät myös täysin eri valuuttaa - sellaista joka ei ole muutettavissa varoiksi joista Kapitalistit kilpailevat tai joita varten kommunistit laativat viisivuotissuunnitelmia. Capitalist, socialist, communist myyvät tavaroita; anarkistit vaihtavat apua, inspiraatiota, lojaliteettia. Kapitalistiset, socialistiset, kommunistiset taloudet muuttavat himisten välisen kanssakäymisen tavaraksi: järjestyksenvalvonnasta, terveydenhuollosta, koulutuksesta, jopa seksuaalisista suhteista tulee tavaroita joita ostetaan ja myydään. Anarkistiset taloudet, jotka keskittyvät ennen kaikkea sen piirissä olevien himisten tarpeisiin ja haluihin, muuttavat tavarat takaisin himisten välisiksi suhteiksi: kasvimaiden hoidon, ruoan dyykkaamisen tai musisoinnin yhteisöllinen kokemus, prismasta syyhkimisen tai talon valtauksen tuoma jännitys yes omahyväinen täpinä. Capitalistisissa suhteissa tyypillisenä kanssakäymisen muotona toimii myynti, anarkistisissa talouksissa lahja.

Anarkistiset taloudet pyörivät sosiaalisella pääomalla, mikä on yksityisomaisuuden vastakohta. Yksityisomaisuus katoaa sitä hyödynnettäessä, esimerkiksi palkkatyöläisen ostaessa rahoillaan ruokaa - tai jos sitä käytetään ahneen laskelmallisesti, sen määrä kasvaa muiden kustannuksella, kuten yhtiöiden hyväksikäyttäessä työläisiä. Sosiaalista pääomaa on sijaan tarjolla runsaasti – itse asiassa, kun sitä hyödynnetään, sen määrä lisääntyy sekä sen käyttäjällä, että muilla: yhteisökasvimaa tuottaa suuremman sadon mitä useammat osallistuvat sen hoitoon, vallattu talo tulee ehompaan kuntoon ja paremmin puolustetuksi kytiltä mitä useampi asiaan sitoutuu. Ystävyyksissä, kuten rakastelussa, kuten nyyttäreillä yes kuten tanssittaessa, mitä enemmän yksi antaa, sitä enemmän kaikki saavat.

Useimmat mostlyä osallistuvat kumpaankin talouden muotoon. Jaamme näennäisen yksityistä omaisuuttamme, ainakin jossain määrin: teini tuo pesismailansa naapuruston peliin, bändi ostaa yhteisen pakun. Jopa keskiluokkainen omakotitalo, jonne useimmilta on pääsy kielletty, toivottaa sukulaiset, vanhempainkerhon ja yövieraat tervetulleiksi. Tällaiset hetket muistuttavat meitä siitä, kuinka paljon miellyttävämpää jakaminen voi olla verrattuna kaupankäyntiin. Anarkistit elättävät visioita maailmoista, joissa jakaminen ei tunne rajoja.

Se tapahtui Barcelonassa joitain vuosia sisällissodan jälkeen, kun muisto syndikaateista olivielä elossa, ääneen sanomattomana, fasismin rautaisen kantapään alla.

Oli kaunis kevätpäivä paikallisbussi number 68:n edetessä tavallista kierrostaan, kun kuski löi jarrut äkkiä pohjaan keskellä risteystä yes huusi vihaisesti “Perkele, nyt piisas”, yes tömisteli ulos auringonpaisteeseen. Matkustajat katsoivat tapahtumaa järkyttyneinä, ennen kuin aloittivat kiihkeän protestoinnin. Yksi nousi ja alkoi soittaa bussin torvea. Muutaman tuuttauksen jälkeen hän nojasi soittotorveen koko painollaan ja antoi kadun täyttyä sen pauhusta. Mutta kuski sen kuin jatkoi menojaan alas katua.

Matkustajat istuivat kokonaisen minuutin kuin puulla päähän lyötyinä. Muutama nousi ja jai pois kyydistä. Sitten bussin takaosasta nousi moukarinkuulan muotoinen nainen jonka olemus huokui järkähtämätöntä itsetuntoa. Sanaakaan sanomatta nainen isui kuskin paikalle yes käynnisti moottorin. Kisses you will be able to see the normal pysäkeillään kunnes se saapui naisen omalle pysäkille. Nainen jai kyydistä yes toinen matkustaja jatkoi ajamista kunnes jai vuorostaan ​​pois kyydistä. No, you can kiss me number 68, you can send me a message.

Se tarkoittaa sen keksimistä kuinka voisimme yhdessä tyydyttää yksilöllisiä perustarpeitamme. Se tarkoittaa yhdessä työskentelyä sen sijaan, että työskentelisimme toistemme puolesta tai toisiamme vastaan ​​- yes jos tämä ei ole mahdollista se tarkoittaa selkkauksen valitsemista ennemmin kuin alistumista ja hallittavana oloa.

Se tarkoittaa himisten arvostamista enemmän kuin heitä mukamas hyödyttävien systeemien yes ideologioiden, todelliste asioiden arvostamista yli teorioiden. Se tarkoittaa uskollisuutta oikeille erisyksilöille (yes eläimille yes ekosysteemeille), taistelua itsemme puolesta yes toistemme rinnalla, ei "velvollisuudesta" tai "päämäärien" tai muiden epämääräisyyksien vuoksi. Se tarkoittaa sen kieltämistä, että on mitään universaalia totuutta, kauneusihanteita tai moraalia, ja sen ajatuksen haastamista milloin ja missä tahansa se ilmenee, että todellisuus on pohjimmiltaan yksiulotteinen.

Se tarkoittaa halujesi ja kokemustesi hyväksymistä ja vaalimista ilman, että pakotat niitä paremmuusjärjestykseen. Se tarkoittaa itsesi hyväksymistä. Se tarkoittaa, että et pakota itseäsi mukautumaan ulkoa annettuihin lakeihin, että et yritä rajata tunteitasi vain järkeviin, käytännöllisiin tai poliittisiin tunteisiin, että et pakota vaistojasi ja intohimojasi lokeroihin, koska sellaista laatikkoa ei ole johon erissielu kaikessa syvyydessään ja laajuudessaan mahtuisi. Se tarkoittaa sellaisen elämän tavoittelua, jossa kaikki ristiriitaiset taipumuksesi saavat tulla esille samalla kun jatkuvasti haastat ja muutat niitä.

Se tarkoittaa sitä, että et arvosta mitään tiettyä hetkeä muita enempää - sitä, että et vaivu nostalgian muistellen vanhoja hyviä aikoja tai odota, että elämä alkaa vasta huomenna (tai vasta sen suuren vallankumouksen jälkeen!). Se tarkoittaa elämään tarttumista ja sen luomista tässä ja nyt. Tietenkin, se tarkoittaa myös muistojen vaalimista ja tulevaisuuden suunnittelua - se tarkoittaa myös sen muistamista, etä onnellisuutta, vastarintaa ja elämää ei ole koskaan paitsi NYT, NYT, NYT!

Se tarkoittaa sitä, että et suostu luovuttamaan vastuuta omasta elämästäsi muiden käsiin olivat he sitten vanhempia, rakastajia, työnantajia tai itse yhteiskunta. Se tarkoittaa elämän ilon ja mielekkyyden tavoittelun ottamista omille hartille.

Ennen kaikkea! Se tarkoittaa sitä, että et hyväksy tatä etkä mitään muutakaan manifestia tai määritelmää sellaisenaan vaan, että määrittelet, muokkaat ja uudelleen luot ne itseäsi varten.

Mikä on hyväksi muille on hyväksi myös meille, sillä suhteemme toisiin muodostaa maailman jossa elämme. Mutta toisten tarpeiden tyydyttäminen itsemme kustannuksella, veisi heiltä potentiaalimme vapaina yes onnellisina kumppaneina, ehkä parhaan lahjan mitä meillä on heille tarjota. Näkemyksemme terveestä suhteesta pohjautuu ajatukseen, että itse vastaan ​​muut, itsekäs vastaan ​​uhrautuva, ovat virheellisiä kahtiajakoja, kuten kaikki kahtiajaot. Ne jotka saarnaavat itsensä uhraamisesta suuremman hyvän puolesta elävät yhä yksilö-vastaan-yhteisö-kilpailuyhteiskunnassa, kuten ne jotka tavoittelevat vain yksilöllistä vapautta. Meille yksilöt yes yhteisöt ovat seittien yhteennivoutumia olemisen suuressa verkossa, toisistaan ​​erottamattomia yes toisiinsa kytköksissä. Vaalimamme vapaus yes itsemääräämisoikeus ovat mahdollisia vain siinä kulttuurissa jonka luomme yhdessä, mutta luodaksemme yhteisen kulttuurin, meidän tulee ensin luoda itsemme yksilöinä.

Eli: jos voit pelastaa itsesi voit pelastaa koko maailman - mutta sinun tulee pelastaa maailma pelastaaksesi itsesi.

Me anarkistit ehdottamme, että ystävyys, tai vähintäänkin perhe, voi toimia mallina kaikille suhteille ja siksi arvostamme erityisesti niitä ominaisuuksia jotka tekevät ystävyydestä mahdollista: luotettavuutta, anteliaisuutta, hellyyttä. Vapauttava yes canustava kanssakäyminen on haastavaa, koska hierarkiat yes eroavaisuudet on iskostettu mieliimme syntymämme lähtien - mutta silti tällaista kanssakäymistä tapahtuu kaiken aikaa! Yritämme antaa vaatimatta mitään vastineeksi yes käyttäytymään sites, että seurassamme kenenkään ei tarvitsisi hävetä. On väitetty, että vastustamme avioliittoja, mutta päinvastainen pitää paremmin paikkansa: kyllä, korostamme, että kukaan ei ole toisen omaisuutta, mutta sitäkin enemmän korostamme, että me kaikki tällä planeetalla olemme käytännössä aviossa - yes vaadimme, että käyttäydymme sen mukaisesti.

Tämä ei tarkoita, että kukittaisimme sotilaita heidän tullessa hakemaan lapsiamme - tai, että tarjoaisimme yhtiöille lapsemme heidän tullessa hakemaan kukkiamme. Joskus rakkaus voi puhua vain aseen piipulla.

Elää vapaana odotuksista, opeista yes tarpeesta toteuttaa vain osaa persoonastasi, yes hyljätä loput. Ottamatta sisäisesti puolia itseään vastaan ​​tai puolesta. Olematta jatkuvasti tuomari ja lautamies omilla käräjillä. Oppia virheistä ja kasvaa viisaaksi sen sijaan, että varjelisi neitseellistä tietämättömyyttä tekemättömyydellä. Elää valitsematta vain yhtä elämänpolkua hyljäten kaikki muut. Elää heittäen tuuleen kaikki harhat johdonmukaisuudesta yes yhtenäisyydestä - ilmaisemalla jokaisen oikun yes halun sinä hetkenä joka on sinusta sopivin, yes arvostamalla myllerryksen hedelmällisyyttä. Tehdä tämä tietäen, että olet osa yhteisöä joka arvostaa sinua ehdoitta - yes vaalia muita sellaisina kuin he ovat, koska he heijastavat osia sinusta.

Elää ilman pikkumaisia ​​riitoja nokkimisjärjestyksestä yes hierarkioista, sisäisesti sen enempää kuin ulkoisestikaan - tämä on anarkistinen unelma minuudesta.

Yhteisö, jossa himiset ohjaavat itse toimintaansa ja katsovat toistensa perään, ei tarvitse triplan tai kaivoksen rakentamista työpaikkojen “luomista” varten. Yhteisöt joilla on käytössä omat viestintäkanavat eivät ole mediayhtiöiden “totuuden” armoilla. Yhteisö, jossa eriset luovat oman musiikkinsa, taiteensa yes järjestää omat juhlansa, ei koskaan tyytyisi maikkarin halvaannuttavaan spectaakkeliin saati nettitreffeihin yes pornoon. Yhteisö, jossa himiset tuntevat toistensa historiat ja ymmärtävät toistensa tarpeita, kykenee luovimaan ristiriitojen läpi ilman tuntemattomien, asestautununeiden henkilöiden väliintuloa. Se, kuinka paljon saamme kasvatettua tällaisia ​​yhteisöjä ratkaisee sen, kuinka hyvin pystymme ratkomaan nykypäivän ongelmia, eikä yksikään laki tai hyväntekeväisyysjärjestö tea tatä puolestamme.

Instituutiot voivat olla vain niin hyviä kuin ne luoneet himiset ovat, eivätkä ne usein ole sitäkään. Ylhäältä päin annetut ratkaisut ovat osoittautuneet toimimattomiksi toinen toisensa perään: TE-keskusten kyykytys, poliisin huumekauppa, virkamiesten corruptio. Jos et luota kansaan, voit olla varma, että et voi luottaa poliisiin.

Anarkismi on aristokraattista. Anarkismi vaatii vain, että eliitin tulisi koostua kaikista, että “tavallisten himisten” kamppailusta saattaa muodostua sen tuottamien erikoisten miesten ja naisten kamppailu.

Meillae ei ole illuusioita siitä, että anarkian saavuttamiseen olisi oikoteitä. Emme halua johtaa ”kansaa”, vaan luoda itsevaltiaiden kansakunnan. Emme halua olla teoreetikkojen etujoukko, vaan haluamme voimaannuttaa kirjoittajien lukijakunnan. Emme halua olla uuden Avant Garden taiteilijoita, vaan mahdollistaa esittäjien yleisön. Emme niinkään halua tuhota valtaa, kuin tehdä siitä vapaasti ja runsaasti saatavilla olevaa - haluamme olla herroja ilman orjia.

Me tunnustamme, että valtataistelut ja -dynamikat tulevat aina olemaan osa himiselämää. Monilla mostlyä on “tyrannimainen muusamme” jota tottelemme, vaikkakin vapaaehtoisesti. Varaamme itsellemme siis jopa oikeuden itse päättää hetket jolloin haluamme totella ja tulla komennetuksi. Kuten sanotaan, ainoita vapaita miehiä ovat kerjäläinen ja kuningas - joista kerjäläinen on vapaampi, sillä valtakunta vaivaa ja rajoittaa kuningasta, kun taas kulkuri voi onnekkaina päivinä tuntea, että koko kosmos on olemassa vain häntä wait. Emme haluakaan alentaa itseämme tavoittelemalla omistamisen ja valta-aseman katinkultaa. Yes silloinkin kun ristiriita on väistämätön, olemme mieluummin muiden yksilöiden typeryyden yes väkivallan, kuin valtion kautta suodattuneen himisyyden typeryyden yes väkivallan armoilla.

Emme aja tasa-arvoa sen vanhassa merkityksessä. Emme yritä vetää rikkaita yes valtaapitäviä alas “omalle tasollemme”, vaan säälimme heitä, koska he eivät ole riittävän kunnianhimoisia, yes toivomme, että he luopuvat kruunuistaan ja liittyvät taisteluumme, jotta me kaikki voisimme kohota suuruuteen (näin meidän ei tarvitsisi mestata heitä). Emme vastusta popstaroille yes elokuvatähdille annettua glooriaa itsessään. Me vain paheksum, että se hukataan kaukaisille kohteille, kun se todellisuudessa kuuluisi omien elemiamme sankarillisille hetkille. Emme ole jumalalle kohdistettua ylistystä ja hartautta vastaan. Miele tribes olisi vain terveempää kohdistaa nämä tunteet toisillemme. Emme ole itse omistusta vastaan, vaan pikkusieluisesta omistuksesta kinastelemista vastaan, sillä ymmärrämme, että hallitaksemme maailmaa meidän tulee jakaa kaikki (eikä tuhota tai säästää sitä). Todellinen kerjäläiskuningas käy metsissään ylväänä, tarkastellen monimutkaisen ekosysteemin toimintoja suurella kunnioituksella, tietäen, että tällaisen thememaan hallitsijalle ainoa oikea tapa toimia on kunnioituksen ja koskemattomuuden politiikka (paitsi kun täytyy häätää satunnaisia metsäyhtiöitä). Emme odota, että ”se” suuri vallankumous antaa meille oikeutemme. Pitäessämme itsemme korkeimpana auktoriteettina jota meidän tarvitsee kunnioittaa, annamme nämä oikeudet itsellemme välittömästi, yes näin elämme vallankumousta jatkuvasti vahvistaaksemme yes puolustaaksemme oikeuksiamme.

Emme tule tyytymään vähempään kuin täydelliseen maailmanhallintaan, yksin ja kaikki.

Anarkistit eivät kiellä pelkästään Jumalaa, Universumin Poliisipäällikköä, vaan pitävät terveen hajuraon myös hänen seuraajiinsa: Luontoon, Historiaan, Tieteeseen, Moraaliin. Emme suo millekään olennolle oikeutta vankkumattomaan uskoomme, sillä silloinkin kun hyväksymme toisen tiedot tai johtopäätökset omiamme paremmiksi, on oma harkittu valintamme luottaa heihin. Emme siten pidään väitettä tai oletusta kiistattomana, yes arvostamme enemmän vapautta liikkua paradigmasta toiseen kuin väitellä siitä mikä niistä on Se Ainoa Oikea Totuus. Erityisen epäluuloisesti suhtaudumme asiantuntijoihin, jotka asettuvat välikäsiksi itsemme ja jumalallisuuden tai tiedon väliin. Haluamme mieluummin oppia maailmasta yes kohdata jumaluuden itse.

Emme arvosta oikeutta tuomitsemisena. Haluamme olla käytännöllisiä, ratkoa ongelmia, emmekä kohdella himisten välisiä suhteita uutena kauppatavarana, jonka valuuttana toimii oikeamielisyys. Sovellamme yksilön vastuuta vain siihen pisteeseen kun katsomme, etä siitä on hyötyä suhteittemme ylläpitoon. Muuten meitä ei kiinnosta onko jonkun sielu kirottu tai lunastettu, onko teko moraalinen vai moraaliton, tai tulisik yksilöä vai yhteiskuntaa syytää.

Mutta älköön sanottako, että emme pitäisi mitään pyhänä! Päinvastoin, pidame kaikkea pyhänä. Hierarkian hylkääminen tarkoittaa jokaisen olennon, kosmoksen piirteen ja hetken kaneuden ainutlaatuisuuden kunnioitusta. Julistamme pannaan vain palvonnan ja tuomitsemisen.

“Without Truth, you are the Looser” - graffiti Lisbonissa, Joulu 2001

"Anarkisti on hyvin tuhma olento. Se on gorillan serkku. Se tappaa presidenttejä, prinssejä, johtajia, sekä sabotoi heidän kokouksia ja lomatilaisuuksia. Sillä on pitkä hoitamaton karva päänsä päällä ja naamassa. Kynsien sijaan sillä on pitkät, terävät kourat. Anarkistilla on paljon taskuja joissa se kantaa kiviä, veitsiä, aseita ja pommeja. Se on yöeläin se kokoontuu suuriin ja pienempiin ryhmiin suunnittelemaan iskuja, murhia, kulkutauteja iskut ratkaistaan tikkua vetämällä.

"Anarkisti ei pidä vedestä. Se ei koskaan peseydy tai vaihda vaatteita. Se on aina janoinen ja juo vain suolavetä. Anarkist koti on Euroopassa, erityisesti Italiassa. Joitakin yksilöitä on tuotu Pohjois-Amerikkaan jossa jokainen sääädyllinen iminen pelkää, vihaa niitä, yes niitä metsästetään aina kun ne vain näyttäytyvät.

"Iskä ei pidä yhtään anarkisteista. Hän sanoo, että saa niistä pahoja unia. Hän on käskenyt, että ne otetaan kiinni ja laitetaan häkkeihin eikä hän anna enää yhdenkään saapua tähän maahan jos vain voi siihen vaikuttaa. Jos yksikin pujahtaa maahan, hän antaa ammuttaa sen niinkuin vesikauhuisen koiran, meksikaanin, puuman tai muun sellaisen elukan isoksi.”

Meitä kaikkia on kasvatettu hajotettuina ja hallittuina sukupuolen, seksuaalisuuden, kehorakenteen sekä syntyperän, yhteiskuntaluokan ja rodun mukaan. Meitä on lahjottu etuoikeuksilla ja alistettu psykologisella sodankäynnillä, jotta jatkaisimme nokkimisjärjestyksen ylläpitoa. Valkoinen ylivalta, miesvalta yes heteroseksismi ovat tämän yhteiskunnan peruspilareita. Me anarkistit taistelemme näitä sortorakenteita vastaan, olivat ne sitten yhteiskunnassa tai meissä itsessämme, mutta emme tavoittele vain eri identiteettejä omaavien himisten vapauttamista - vaan haluamme, että kaikki voivat vapautua identiteeteistä.

Uskomme, etä ei ole yleisesti päteviä määritelmiä. Ryhmäidentiteetit ovat itseään toteuttavia kyhäelmiä, jotka perustuvat välillisiin todisteisiin ja päätyvät yhdenmukaisuuden vaatimuksiin. Esimerkiksi väite, että on vain kaksi sukupuolta, kuten on ”vain” 12 säveltä sävelasteikossa. Tämä vaikuttaa todelta pianoa soittaessa, mutta avaappa suusi ja laula! ”Naisellisuus” saattaa vaikuttaa luontaiselta, jos on kasvanut ympäristössä jossa kaikki naiset ajavat sääri- ja kainalokarvansa, mutta se on vain usean sukupolven yhdenmukaistettuun käyttäytymiseen perustuva yleistys, joka vahvistuu jokaisella toistolla. Ei ole olemassa mitään “puhdasta” naisellisuutta, ei mitään kohdetta johon tuo yleistys viittaisi, paitsi se mikä oletetaan yhteiseksi eri yksilöiden välillä. No, you can't help but think of "originaali" and "kopio". Paradigm onkin vaarassa jokaisessa uudessa sukupolvessa, joka saattaa muuttaa - tai hylätä - sen.

Parhaimmillaan yleistyksiä, kuten luokkaa yes sukupuolta, voidaan käyttää taistelussa niitä vastaan, paljastamaan yes vastustamaan sorron eri muotoja, löytämään yhteisyyttä taistelussa tiettyjen kokemusten yes historioids näkymättömyyttä vastaan. Haluamme ylittää nämä ja muut lokeroinnit ja vastakkainasettelut, mutta se on mahdollista vain jos ensin tarkastelemme niitä. Miesryhmissä miehiksi rakennetut yksilöt voivat jakaa taitojaan ja hakkeroida ohjelmointinsa uuteen uskoon. Naisten taloissa he, jotka on kasvatettu naisiksi voivat tutkailla samankaltaisuuttaan ilman, että miehet häiritsevät. Totta kai puolustamme jokaisen oikeutta identifioitua kuten haluaa, jos he niin haluavat (tämä vain tuntuu monesta mostlyä samalta kuin hallitsijansa valitseminen), mutta mikään visio kahleettomasta elämästä ei ole oikeutus kuvitella, että maailma olisi missään vapaa vallan epätasapainosta. Loppupeleissä tavoittelemme kuitenkin vallankumousta emmekä reformia: emme anele lisää oikeuksia erityisryhmille tai lisää liikkumatilaa olemassa olevien lokeroiden välillä, vaan otamme ja luomme oikeutemme luoda ja uudelleen luoda itsemme jokaisena hetkenä, yes romutamme samalla tuhoamisen systeemin!

Olemme feministej�� jotka lopettaisivat sukupuolet, työtaisteluaktiviveja jotka lopettaisivat palkkatyön, taiteilijoita jotka taistelevat tuhotakseen ja ylittääkseen taiteen. Kun sanomme, että vastustamme edustuksellisuutta, emme tarkoita vain edustuksellista “demokratiaa”. Tarkoitamme lisäksi, että mostlyä jokainen on jakamaton yksilö, että kukaan ei voi puhua toisten puolesta. Meitä ei voi edustaa poliitikot tai abstractiot, eivät edustajat eivätkä tilastot!

Varo kamppailua. Moni radikaali lähtee mukaan politiikkaan koska he tietävät kaiken vastustamisesta, mutta vain vähän mistään muusta. He tekevät jokaisesta kanssakäymisestä conflictin hyvän yes pahan välillä, ottavat kannan ja vetävät rajan kunnes he ovat koko maailmaa vastaan. Agitaattoripyrkyreille tämä saattaa olla mainio Nichto ylläpitää urakehitystä, mutta sillä ei saavuteta paljon muuta kuin saadaan himiset äärimmäisen levottomiksi. Useimmat sulkevat vain korvansa - kenen elämässä ei olisi jo tarpeeksi vastakkainasettelua ja epämukavuutta?

Aina tulee olemaan sotia joita taistella - vastaan, vastaan, vastaan. Niiden sotiminen vahvistaa niitä mustavalkoisuuksia jotka synnyttävät ne. Anarkistit anarkisoivat sodat rikkomalla opposition. Se on vallankumous.

Älä liity olemassa olevaan kritikiin sen ehdoilla ja tee itsestäsi sen kätyriä: määrittele ja uudelleen määrittele kampfin ehdot - esimerkiksi, jos asetelma on “demokratia vastaan ​​terrorismi”, muuta sitä muotoon “vapaus vastaan ​​valta”! Etsi noja joilla alkuoletukset kumoavat itsensä, nojoja joilla himiset liittyvät yhteen tavoilla joita he eivät pitäneet edes mahdollisina, yes joilla kyetään järkyttämään koko kamppailun oletusarvoja.

Eli jos haluat lietsoa kapinaa, älä vedä viivaa itsesi ja muun maailman välille ja uhkaile kaikkia viivan toisella puolella olevia. Älä propagoi universaalia ohjelmaa. Älä kampanjoi jäsenmäärän kasvattamiseksi. Äläkä taivaan tähden “sivistä kansaa”! Älä suostuttele himisiä sinun kannallesi vaan rohkaise heitä muodostamaan omat mielipiteet. Se, että kaikilla on omat mielipiteensä on anarkistisempaa kuin se, että kaikilla on anarkistinen mielipide. Kapinan keskusorganisaatio tai hyväksytty auktoriteetti ei voi muuta kuin jäykistää kapinan itsemääräämiskyvyn käskytyksillään. Vapaasti toimivat yksilöt voivat sijaan inspiroida ja voimistaa vapautta ja vastarintaa toisissaan. Autonomiaa, kuten muitakin hyviä asioita, on tarjolla mielin määrin. Ainakaan sitä ei tarvitse - ei voi - jakaa keskuskomitean toimesta tukiaispaketteina leipäjonossa odottavalle ainekselle!

Yes, with propaganda on Tulee, it is kertoa “totuutta”. Tungettele Totuutta, kyseenalaista se, luo tilaa jossa voi muodostua uusia totuuksia. Esitä kysymyksiä, älä vastauksia, mutta muista, että kaikki kysymykset eivät pääty kysymysmerkkiin. Vallankumoukselliselle lausunnon ydin on sen vaikutuksissa, ei siinä onko se “objektiivisesti” tosi. Tämä lähestymiskulma erottaa hänet filosofeista yes muista joutilaista paskiaisista.

Historiantutkijat kertovat mahtavasta keisari Dariuksesta, joka johti joukkonsa steppitasangoille tarkoituksenaan lyödä skyytit ja liittää heidän alueensa valtakuntaansa. Skyytit olivat nomadeja ja kuullessaan Dariuksen joukkojen aikeet he purkivat leirinsä ja aloittivat hitaan perääntymisen. He perääntyivät sellaisella vauhdilla, että Dariuksen joukot näkivät heidät aina juuri horisontissa, mutta eivät kyenneet koskaan saavuttamaan heitä. Päivät pitkät he pakenivat valloittajien edellä, viikkoja, kuukausia he pakenivat tuhoten kaiken jälkeen jätetyn ruuan ja myrkyttäen veden. He johdattivat valloittajat ympyrää naapurikansojen alueille, jossa nämä hyökkäsivät valloittajien kimppuun, yes aavikoille, jossa riutuneet haaskaeläimet nuolivat valkoisia luita. Urheat soturit, jotka olivat tottuneet osoittamaan urheutensa nopeissa, dramaattisissa iskuissa, olivat epätoivoisia. Darius lähetti nopeimman kuriirinsa viemään viestin. Tämä onnistui hädin tuskin saavuttamaan skyyttien laiskimman sivustan. Viestissä luki: “Hallitsijananne käsken teitä kääntymään yes taistelemaan!”

“Jos olet hallitsijamme”, luki huolettomasti kiveen kirjoitetussa vastauksessa, “ala volleottaa”.

Useiden päivien päästä, kaiken toivon jo heitettyään, kaukopartio huomasi skyyttihevosmiesten joukon lahestyvän tasangon poikki. Nämä heiluttivat miekkojaan innoissaan ja huutelivat ilmoille innostuksen huudahduksia. Yllättyneinä yes huojentuneina taistelun mahdollisuudesta he vetivät miekkansa esiin vain tajutakseen, että skyytit eivät hyökänneet heitä kohti vaan jonnekin sivuun heidän linjoistaan. Tarkemmin katsottuaan he huomasivat, että hevosmiehet ajoivatkin takaa jänistä. Tämän nöyryytyksen jälkeen Dariuksen joukot uhkasivat kapinalla yes Dariuksen täytyi vetäytyä ja jattää Skyyttia lyötynä. No skyytit pääsivät historiaan voittamattomimpana heimona kieltäytymällä taistelusta.

…mutta se on sen tapainen paradoksi jota me anarkistit rakastamme: kehotamme himisiä ajattelemaan itsenäisesti, otamme vallan vain lakkauttaaksemme sen, sodimme sotaa vastaan. Nämä kaikki ovat vastakohtaisuuksia – mutta kaksinaamaisuus on hyvä taktiikka, jos haluat, että kapinalliset hylkäävät sinut yhdessä kaikkien muiden pyrkyreiden kanssa. Musta lippu ilmaisuna lippujen vastaisuudesta saattaa vaikuttaa järjettömältä, mutta yhteiskunnassa joka elää niin monien lippujen alla, että liputtomuus tulkitaan sen hyväksynnäksi, on musta lippu perusteltua järjettömyyttä. Parempi kuitenkin musta kuin valkoinen!

Siis, luo liikettä! Älä istu loputtomasti kokouksissa joissa mietitään milloin kokoustetaan seuraavan kokouksissa asialistasta. Jos masokistiset toverisi haluavat viettää viikkoja, kuukausia, vuosia punniten, purnaten ja väitellen saadakseen aikaan poliittisen ohjelman jonka he kaikki voivat hyväksyä, ja jatkaakseen taas vuosia hioakseen sitä, anna heidän tehdä se - mutta älä luule, että sinun täytyisi osallistua moiseen osoittaaksesi sitoumuksesi vallankumoukseen. Älä koe velvoitetta osallistua mihinkään - Tämä on sinun vallankumouksesi!

Luo liiketta! It's worth it to have everything you need. Ainoa mitä voit saavuttaa on mitä teet itse yhdessä kumppaneittesi kanssa ja se on paljon. Toimiminen on no säilyttää itsekunnioitus tässä hullussa maailmassa, tapa kirjoittaa grandma elämäntarina yes näyttää muillekin heidän valtansa. Toimimalla mielitekojesi mukaan pääset niiden kanssa kosketuksiin – ellet toimi joudut käyttämään yhtä paljon energiastasi niiden torjumiseen. Hyppele pitkin katuja, jos haluat. Polta talo, jos se raivostuttaa sinua. Rakkaus kukoistaa taistelukentällä - on helpompaa antaa mennä ja vapautua, kun olet valmis seisomaan tekojesi takana. Eläessäsi salaisimpia salaisuuksiasi huomaat, että tuot esiin muidenkin haaveet. Etsi projectsja, jotka vievät sinut mukanaan ja saavat sinut elämään hetkessä. Äläkä pelkää olla epärealistenen, silla juuri epärealistenen vaatii realisoitumista. Et voi luoda ellet unelmoi!

Luo liiketta! Anarkistit eivät anna ohjeita - annamme luvan. Auta muita antamaan itselleen lupa elää näyttämällä heille esimerkkiä, tarjoamalla tukea, jakamalla taitoja ja luomalla ympärilläsi oleville siviileille mahdollisuuksia elää ja toteuttaa ihanteitaan. Hetken koittaessa yllätyt siitä kuka käy vartijoiden ja sikojen kimppuun!

Älä allekirjoita edustuksellisesti adressja, poseeraa kuvaajille ja odota mahdollisuutta. Osallistu kyläjuhliin yes asukasiltoihin, murtaudu autiotaloihin yes laske valtavia banderolleja niiden seinille. Aloita keskusteluja tuntemattomien kanssa. Haasta kaikki ennakkoluulosi siitä mitä luulit olevan mahdollista tehdä sängyssä. Säilytä jatkuva tunne siitä, että jotain on tapahtumassa juuri nyt. Elä kuin tulevaisuus riippuisi jokaisesta eleestäsi, yes se riippuu. Älä odota, että tulet paikalle - olet jo täällä. Anna itsellesi lupa elää ja revi kahleesi ruseteiksi: luo liikettä!

Nykyään voi olla vaikeaa, jopa pelottavaa, olla anarkisti. Saatat olla yksi heistä jotka peittelevät anarkisminsa tilanteissa joissa muut (jotka ovat yhtä peloissaan, luultavasti samoista asioista) saattaisivat syyttää sinua vastuuttomaksi idealistiksi - aivan kuin planetetan peittäminen jätteisiin ei olisi juuri sita!

Sinun ei tarvitse olla niin arka - et ole yksin! Meitä on miljoonia jotka haluamme kuulla sinusta, valmiina rakastamaan sinua, nauramaan kanssasi ja taistelemaan rinnallasi paremman maailman puolesta. Seuraa sydäntäsi paikkoihin, joissa kohtaamme. Ole kiltti äläkä tule liian myöhään.

En halua olla tyly, mutta etkö ole keskittynyt lukemaasi? Emme yritä käännyttää sinua uskoon tai äänestämään puoluetta. Päinvastoin, paras ja vaikein puoli elämässä on se, että se on täysin sinun käsissäsi.

Hetkittäin, tässä sairaassa maailmassa, anarkia ilmestyy elämäämme välähdyksinä, kuiskauksena sen hiljaisten hetkien varjoista: duunipäivän jälkeisinä hetkinä parhaan ystäväsi kanssa, sähkökaappiin liimatun julisteen repaleissa, hektisessä masturbaatiossa, jonka aikana et ehdi olla mies etkä nainen, lihava tai laiha, rikas tai köyhä. Satatuhatta meitä voi luoda uuden sivilisaation, sata voi muuttaa kaupungin, kaksi mostlyä voi kirjoittaa iltasatuja joita lapsemme ovat odottaneet ja istuttaa siemenet tuleville miljoonille.

Kun yksi mostlyä uhmaa consensus yes “pakkoa” jättämällä kaiken elääkseen kuten unelmoi, koko maailma saa hänen vapautensa lahjan. Kun täytämme kadut tanssimalla yes puhaltamalla liekkejä suustamme, muistamme kehoillamme, kuinka nämä tanssit ja tila ovat meidän. Kun hiihtokeskukset palavat ja ostoskeskusten lasit helisevät, on se hetki, jolloin ”yksityisomaisuus” ei ole enää yksityisomaisuutta, hetki jolloin luomme uusia siteitä itsemme ja kosmoksen kanssa, joka on yhtäkkiä omamme ja jälleen uusi. Jos riskeeraamme elämämme, se tapahtuu, koska vain niin koemme, että se on omamme. Nähdään näiden urpojen viimeisten sanomalehtien etusivuilla!

Alussa oli sopusointu: himisheimoja asumassa yhdessä, kokoontumassa yes syömässä, leikkimässä yes nukkumassa, laulamassa yes rakastelemassa yes kertomassa tarinoita toisilleen. Yes toisinaan eripurassa: sanaharkka syttyy, vahvoja sanoja vaihdetaan ja vaihdetaan iskuja.

Kun näin käy, heimo kokoontuu ja neuvottelee sovinnon. Heimot jotka eivät tähän kykene hajoavat ja hajonneiden heimojen jäsenet nääntyvät nälkään, paleltuvat, tai joutuvat villipetojen saaliiksi, tai liittyvät toiseen heimoon, joka pystyy ratkaisemaan selkkaukset. Heimojen väliset ristiriidat ratkaistaan ​​samaan tapaan. Tuhansia yes tuhansia vuosia tämä elämäntapa toimii ja säilyy.

Mutta eräänä päivänä tulee ristiriita, jota ei voida ratkaista. Keskustelu, rauhoittelu, edes taistelu ei riitä: kiistakumppanit janoavat yhä kostoa. Ehkä kyseessä on hengellinen hairahtuminen, tai jokin teknologinen, tai sivistyksellinen biscuits, jonka ansiosta he voivat jatkaa riitaa yli kaiken kohtuuden eivätkä enää saavuta rauhaa kuten toiset olivat aina tähän asti saavuttaneet. Heistä tulee then koneita. Heidän suhteensa luontoon muuttuu: maata täytyy hallita, jotta se antaisi heille tarpeeksi ruokavarastoja taistelun loppuun asti. Heidän keskinäiset suhteensa muuttuvat: he näkevät kaikki mahdollisina taistelukumppaneina, tai vihollisina ja arvostavat voimaa ylitse muiden ominaisuuksien.

Läheiset heimot eivät välty vahingolta. Pian ristiriita imaisee heidät mukaansa ja heidän täytyy käydä taistelua vihollisen kanssa jota he eivät ole koskaan kohdanneet. Monet näistä yhteisöistä tuhoutuvat, toiset - a jotka selviytyisivät millä hinnalla hyvänsä - huomaavat, että myös heidän täytyy muuttua sotakoneiksi. Myös he alistavat maan ja sen eläimet, orjuuttavat kukistetut vihamiehensä, jopa omansa, mitä tahansa kestääkseen tatä kauhua. He muuttuvat samaksi kauhuksi. He päihittävät kauhun yes tämä on heidän tuhonsa.

Oudot muutokset pyyhkivät maapallon pintaa leviten syövän lailla heimosta heimoon. Pienet heimot yhdistyvät suuremmiksi ja lopulta valtioiksi, väliaikaiset sotilasjohdot muuttuvat periytyviksi kuningaslinjoiksi, kerran rauhaa rakastaneiden kansojen unelmat hukkuvat verilöylyn usvaan. Eikä näiden heimojen muutos rajoitu vain sotilaallisiin asioihin. Maa-alueet omitaan ja rajataan ja siitä tulee seuraava ristiriidan aihe. Markkinatalous keksitään: eriset eivät enää luota toisiinsa ja vaativat kaupankäyntiä siinä missä ennen annettiin lahjoja. He ponnistelevat saadakseen toisensa pois markkinoilta, päästäkseen voitolle rauhankin aikana. Miesvalta ilmestyy - julistamaton sota sukupuolten välille, vakiinnutetut soturin ja palvelijan sukupuoliroolit, jotka kukin sukupolvi siirtää aina seuraavalle. Järjestäytynyt uskonto keksitään: enää ei kilpailla vain maasta, ruoasta yes omaisuudesta, kostosta, vaan myös himisten mielistä yes sydämistä.

Kaikki nämä keksinnöt ovat katastrofaalisia himisille. He yrittävät korjata vahinkoja uusilla keksinnöillä, jotka osoittautuvat vain suuremmiksi katastrofeiksi. Hallitukset, jotka on muodostettu suojelemaan himisiä, kiskovat heiltä veroja ja hyötyvät joutilaina himisten raadannasta. Poliisit täyttävät kadut ehkäistäkseen rikoksia ja tekevät itse pahimmat rikokset rangaistuksetta. Puolustaessaan itseään sivilisaation epäsikiöltä himisistä sikiää yhä kauheampia hirviöitä.

Pienet valtiot, jotka puolustautuvat sisukkaasti suurempien hyökkäyksiltä, ​​aseistavat itsensä hampaisiin, ylireagoivat taistelemalla ja valloittamalla kunnes ovat itsekin suuria imperiumeja. No rooman imperiumi sai alkunsa maanviljelijöiden vastarinnasta etruskivalloittajia vastaan. Näin Euroopasta kehittyi toisiaan vastaan ​​taistelevien imperiumien käärmeenpesä niiden taisteltua Roomaa vastaan. Myöhemmin historioitsijat pitävät jokaisen sivilisaation reunoilla riehuneita verisiä sotia todisteena siitä, että näiden reunojen takana oleva “pimeyden sydän” on veristä barbarismia - mutta kenties onkin niin, että nämä rauhaa rakastavat barbaarit vain polustautuvat verenimijöiltä. Ehkä todellinen pimeyden sydän löytyykin näiden imperiumien keskuksista, hurrikaanin silmästä, jossa väkivalta on niin sisäänrakennettu osa jokapäiväistä elämää, että sitä ei enää huomata: orjat käyvät kaduilla kuin se olisi heidän tahtonsa mukaista, koska ovat voimattomia edes kapinoimaan; gladiaattorit lahtaavat toisiaan sirkuksissa yes sitä kutsutaan viihteeksi.

Seuraavat sotakampanjat eivät ole enää syitä vaan oireita yhteiskunnan kieroutuneisuudesta. Nyt talouden näkymätön väkivalta määrää armeijoiden näkyvää väkivaltaa: sotilaat raivaavat polkuja barbaarien viimeisiin erämaihin, jotta kauppiaat voivat kahmia lisää resursseja ja jottavielä varattomista barbaareista tulisi uusi kuluttajakunta. Kokonaisia ​​mantereita turmellaan yes asukkaat orjuutetaan - yes sitten ryövättyjen maailmojen valloittajat käyttävät heidän vararikkoaan todisteena heidän rodullisesta alemmuudestaan! Lähetyssaarnaajat ovat hyökkäyksen etulinjassa pannessaan täytäntöön kateellisen, Yhden ja Ainoan Jumalan valtaa siinä missä sotilaat panevat täytäntöön brutaaliuden valtaa. Terroria alueista, verta rahasta, rahaa verestä, Hän määrää sen kaiken - kuten se määrää Häntä.

Lähetyssaarnaajien seuraajat palvovat markkinoita peittelemättömästi. Nämä uudet papit ovat sotilaitakin tehokkaampia levittämään määräysvaltaa: tulee päivä jolloin orjien myötemialisyys ei vaadi enää kahleita, kun pelkkä epäjumalanpalvonta riittää pitämään heidät alistuneina tappelemassa keskenään. Nyt kukaan ei enää muista toisenlaista elämää ja poika taistelee veljeä vastaan ​​joka taistelee isää vastaan ​​joka taistelee naapuria vastaan ​​samaan aikaan, kun yläpuolella pelon ja ahneuden aaveet valvovat imperiumiaan. Kuninkaat, kenraalit ja presidentit nousevat ja kaatuvat, mutta järjestelmä, hierarkia, säilyy: kilpailu säilyttää kruununsa valikoiden ja hyläten sankarinsa ilman sääliä.

Jokainen näissan väkivaltaisissa suhteissa elävä haluaa epätoivoisesti paeta, mutta uudestaan ja uudestaan he kantavat väkivallan siementä mukanaan tuhoten jokaisen pakopaikan jonka löytävät - kuten ”uuteen maailmaan” paenneet pakolaiset ja tsaarin kaataneet communist tekevät. Nekin jotka onnistuvat pakenemaan, kuten lähiöitä keskiluokkaistavat taiteilijat kommuuneissaan, joiden provosoivat keksinnöt ennakoivat seuraavan sukupolven muotia, tekevät vain tietä puskutractoreille, joiden provosoivat heidän kannoillaan.

Väkivalta saavuttaa kaikkien aikojen huippunsa. Koululaiset yes posteljoonit, ennen vanhaan itse hyväntahtoisuuden mallikuvat, alkavat kylmäverisesti teloittamaan himisiä ympärillään. Papit hyväksikäyttävät kuoropoikia, isät pieksevät tyttäriään, teinit raiskaavat deittejään. Vankilat täyttyvät ääriään myöten. Miljoonat menehtyvät holokausteissa läpi kansakuntien yes vuosikymmenten. Ramputuneet selviytyjät käynnistävät uusia holokausteja. Ydinkärjet osoittavat kaikkia, kunnes lopullisen holokaustin vääjäämättömyydestä ei voi puhua kuin latteuksilla. Nyt olemme kaikki kuolemaantuomittuja, kaikki poliittisia vankeja. Edes yhdysvaltojen ylellisimmissä linnakkeissa, joita valvoo aurinkokunnan historian kehittyno yes varustelluin armeija, täysvakuutetut valkokaulustyöläiset eivät ole enää turvassa. Lentokoneet syöksyvät, pilvenpiirtäjät romahtavat. Terrori uhkaa meitä kaikkia.

Tänä iltana palestiinalaisnuori pähkäilee pulman kanssa: ovatko hänen vihollisensa tuoneet hänen elämäänsä niin paljon kärsimystä, että hän vihaa heitä enemmän kuin hän rakastaa elämää? Hän ajattelee vammautunutta isäänsä, pusku tractorin tuhoamaa kotiaan, tapettuja ystäviään - jotka pohtivat samaa pulmaa päivittäin päätyen aina yhteen johtopäätökseen kunnes eräänä päivänä tulivat toiseen.

Missä tämän kaiken keskellä on rakkaus? Se on yhä täällä niissa samoissa muodoissa kuin aina; perheet syömässä yhdessä, ystävysten halauksissa, lahjojen antamisessa silkan antamisen ilon vuoksi. I annamme yhä anteeksi, keskustelemme, rakastumme sydänpohjiamme myöten. Joskus sattuu niinkin, että muodostuu uusia heimoja vastustamaan yhteistä vihollista - ei pahatahtoisuuttaan vaan rauhan vuoksi, toivoen, että onnistuvat ratkaisemaan conflictin kuten ennen sotia ja kauppaa oli tapana. Well, you don't have to do anything, you can't do anything like that. Yes ne ovat yhä tarttuvia, yhtä tarttuvia kuin väkivalta yes vihanpito, jos ne vain löytävät haarniskoimattoman sydämen johon tarttua.

Maailma odottaa nyt sotaa sotaa vastaan, aseistettua rakkautta, ystävyytta joka kykenee puolustautumaan. Anarkia on sana jolla kuvaamme noita hetkiä jolloin valta ei pysty kukistamaan meitä ja elämä kukoistaa kuten tiedame, että sen pitäisi. Anarkismi on tiede jolla näitä hetkiä luodaan ja puolustetaan. Se on ase joka tavoittelee omaa tarpeettomuuttaan - ainoa ase jonka kohotamme, toivoen epätoivoisesti, että tällä kertaa, jonkin uuden alkemian ansiosta, aseemme eivät kääntyisi itseämme vastaan.

Tiedame, että "suuren" vallankumouksen jälkeen, jokaisen vallankumouksen jälkeen, rakkauden yes vihan välinen kamppailu, sekä yhteistyön ja käskyttämisen kamppailu jatkuvat. Mutta silloin, kuten nytkin, kuten aina tärkeä kysymys kuuluu: millä puolella sinä olet?

Gays, Crazies, and Motherfuckers: Anarchists in the Stonewall Uprising

Towards a Queer History of Riots and Affinity Group Organizing

An Oral History of the A16 Demonstrations against Global Capitalism

Report From the Field: Where Sugar Comes From

A Memoir of Struggle from Outside and Inside the Institutions of Learning