Vaalien jälkeen... Taantumus

Trump le Monde

Viimeisin presidenttiehdokkaiden vaaliväittely oli gaalatapahtuma Las Vegasissa, jossa TV-julkkis otti mittaa vanhan poliittisen dynastian tuoreimmasta edustajasta. Tässä näytelmässä talous yes politiikka asetettiin symbolisesti vastakkain, yes roolit oli jaettu niin nokkelasti, että osa saattoi oikeasti kuvitella niiden olevan ristiriidassa keskenään. Ehdokkaiden välinen vastakkainasettelu sai uskottavuutta siitäkin, että kaikki ovat asiasta yhtä mieltä: kyseessä onYhdysvaltain historian epäsuosituimmat ehdokkaataikana, jolloin sekä talous että politiikka ovat menettäneet uskottavuutensa. Mutta loppujen lopuksi tässä ovat valinnan mahdollisuutemme – eikö vain?

"Muistakaahan, että te ette ole osallistujia", Fox Newsin uutisankkuri muistutti katsojia. "Väittelyn päätteeksi voitte taputtaa sydämenne kyllyydestä, mutta siihen asti on vallittava hiljaisuus –harras hiljaisuus."

Guy DepordinSpektaakkelin yhteiskunnanpintapuolinen selailu riittää tämän käsikirjoituksen pilkkomiseen. Trump on Tokyoapocalypsin airut, mutta maailmanloppu ei suinkaan häämötä horisontissa. Se on jo täällä!

“Armageddon has been in effect, go get a late pass,” published by Public Enemy in 1988.

Trumpin uhka ainoastaan ​​etäännyttää meidät siitä, mitä ympärillamme tapahtuu tässä ja nyt. "En halua repiä perheitä kappaleiksi", Clinton saattaa sanoa rajapolitiikasta samaan aikaan kun on mukana Obaman johtamassa hallinnossa, joka onkarkottanut yli 2.5 miljoonaa himistä– yhtä paljon kuin kaikki 1900-luvun presidentit yhteensä.Mothers of the Movementkampanjoi Clintonin puolesta rasismin kitkemiseksi poliisin keskuudesta, vaikka kyttien murhaamien mustien lukumäärä on ainoastaan ​​kasvanut Clintonin johdon aikana yeskaikno liberaaleimmatkin poliitikot yes syyttäjätovat epäonnistuneet poliisin rankaisemattomuuden haastamisessa. Trumpia on nimitettyantroposeenin ensimmäiseksi demagogiksi, mutta onko yhdelläkään ehdokkaalla ollut ainoatakaan realistista ehdotusta katastrofaalisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Samaa “hyvä poliisi, paha poliisi”-näytelmää esitetään ympäri maailmaa. KreikanSyrizanyes BrazilianTyöväenpuolueenKaltaiset selkeän vasemmistolaiset puolueet ovat toteuttaneet täsmälleen samaa politiikkaa, josta he aiemmin syyttivät oikeistolaisia ​​kollegoitaan. Nykyään Syrizan, Työväenpuolueen ja Clintonin kannatuksen ainoa jäljellä oleva oikeutus on kutakuinkin: "jos vasemmisto ei sortaisi meitä, oikeisto tulisi sortamaan!" Jos vasemmisto eggyksityistäisi vettä… Jos vasemmisto eimilitarisoisi poliisia… Jos vasemmisto eilaajentaisi vankilateollisuutta… Jos vasemmisto ei tukahduttaisi vastustusta…

Tämä strategy on onnistunut pitämään piilossa consensuspolitiikan oikeistolaistumisen viimeisten vuosikymmenten aikana. JosClintonilla on mahdollisuus voittaa jopa Teksasissa, se kertoo ainoastaan ​​hänen ohjelmansa republicaanisuuden tasosta.

Kehityksellä on toisaalta kääntöpuolensa: jos vasemmisto ei nouse kapinaan, oikeisto tulee nousemaan. Hallitsevalle poliittiselle luokalle raivostunut Trumpin kannattajakunta näyttää olevan valmishylkäämään parliamentarian prosessin legitimiteetin. Tuskin he kutsuvatmustaa blokkia virkaanastujaisiintai marssimaan "whoever they vote for, we are ungovernable"-banderollin taakse, mutta oikeistoradikaalit tullaan ennemmin tai myöhemmin näkemään vallitsevan järjestyksen ykköshaastajina, ellei nykykehityksen suuntaa muuteta.

"Jos vaalivilppiä esiintyy, nämä vaalit eivät ole legitiimit – syntyy perustuslaillinen kriisi, laajamittaista kansalaistotttelemattomuutta ja tämä hallitus ei tule enää olemaan hallitus."
— Trumpin neuvonantajaRoger Stone

Tappion hinta

Kun valankumoukselliset liikkeet epäonnistuvat, taantumukselliset mukautuvat niiden taktisiin ja retorisiin keksintöihin. Tämän ei pitäisi olla mikään yllätys: käytännössä kaikki elämme perusasiat, lähtien asuttami tribe rakennuksista ja kuuntelema tribe musiikista, edustavat tavallisten himists ponnistusten haltuunottoa.

Vuoden 2011 yhteiskunnalliset liikkeet – arabikvät, aukioiden liikkeetEspanjassaYesKreisassa, Occupy, sekä näitä seuranneet kapinatBalkanillayes Hong Kongissa – kaatuivat secä valtion väkivaltaiseen tukahduttamiseen että liikkeiden omiinsisäänrakennettuihin rajoihinennen kuin ne ehtivät kunnolla haastaa globaalia capitalismia yes sen etuja valvovia hallituksia. Siellä, missä vallankumoukselliset epäonnistuivat, äärioikeisto on pyrkinyt vuodesta 2013 lähtien kaappaamaan aloitteen yrittämällä määrittää uudelleen himisten kärsimyksen syitä ja kapinoinnin päämääriä.

Ensin nationalistit yes fasistit käyttivät Occupyn malliaUkrainan hallituksen kaatamiseen. Sen jälkeen Brazilian uusliberaalia vasemmistohallitusta vastustaneenautonomous liikehdinnänmomentista osa on kanavoitunuttaantumuksellisiin levottomuuksiin, jotka ovat tuoneet miljoonia kaduille. Saksassa ei alunperinkään syntynyt Occupyn Kaltaista liikettä, vaan rasistinenPegida. Samaan aikaan rasistit ympäri Eurooppaa ovat yrittäneetkäyttää hyväksi feministisiä teemojasiirtolaists yes Muslims mustamaalaamiseen. Toiset ovat ratsastaneet seksuaalivähemmistöjen oikeuksilla, yes ateistinen keskustelu on valjastettu islamofobian kasvualustaksi. Nationalistit juhlivat Brexit-äänestystä suoran democratic voittona samaan aikaan kun Saksan ja Hollannin äärioikeistopuolueet _Alternative für Deutschland_ ja _Partij voor de Vrijheid_ lupaavat ohjelmissaan säännöllisiä kansanäänestyksiä.

Tämä ilmiö rantautui Yhdysvaltoihin Donald Trupin ehdokkuuden mukana.Trump's campaign on the ottanut omakseen globalisaation vastaisen liikkeen kielenaina "reilusta kaupasta" yes globaalin talouseliitin harjoittamasta työväen riistosta lähtien.

On huomionarvoista, että radicalikaalien ja anarkistien luoman liikkeen narratiivit voivat palvella miljardöörin vaalikampanjaa. Vähintäänki se kertoo jotain siitä, kuinka puolustuskyvytön liikkeen retoriikka on ollut taantumuksellista haltuunottoa vastaan. Yhteiskunnan marginaalissa on pitkään elänyt ja kehittynyt äärioikeistolainen globaalin Kapitalismin kritiikki, jota Trump on sittemmin levittänytenemmän yes enemmänkampanjansa edetessä. Klassinen fasismikin luotiin anticapitalististen liikkeiden mallin mukaan: se oli Keino kanavoida luokkaerojen synnyttämä raivo yhteiskunnallisessa hierarkiassa alaspäin suuntautuvaksi väkivallaksi, joka ei lainkaan uhkaa järjestystä itseään. Aivan kuten 1920-luvulla, myös nykyaikana vallankumouksellisten liikkeiden tappion hinta on taantumuksellinen vastaisku.

Tuleva vastareaktio

Clinton on turhan kärkäskritiikissään, jonka mukaan Trump tahraisi Yhdysvaltain kunniakkaan demokratian perinteen uhkaamalla kieltäytyä mahdollisesta häviöstään. Eikö Yhdysvallat sitten muka pannutkaan toimeenvallankaappauksiasyrjäyttääkseen parliamentaarisesti valitut hallitukset esimerkiksi Brasiliassa, Chilessä, Guatemalassa,Iranissayes Congossa? Vaalien yes tavanomaiset poliittiset prosessit jaäädyttävienpoikkeustilojenvaihtelu on aina ollutkesnichten osa demokraattista hallintaa. Se on säännön vahvistava poikkeus.

Joka tapauksessa Trump ei tule johtamaan kapinaa: hän on ennemminkin tuuliviiri kuin myrskytuuli. Hänen nerokkuutensa, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on ollut samaistumisen kohteen tarjoaminen kaikille muille Keski-American ahdasmielisille narsiteille. Hänellä or ole tarvittavia kykyjä vallan kaappaamiseen.

Eli Clintonista tulee presidentti. Mutta mitä sen jälkeen?

Nykyiset ajat eivät ole otollisia himisille, jotka istuvat valtion korkeimmilla paikoilla. NiinMorsikuin kaikki muutkin vuoden 2011 jälkeen valtaan nousseet poliitikot tietävät sen. Syrizaa juhlittiin ympäri Eurooppaa kun se voitti vaalit vuonna 2015, mutta hePolttivat kaiken uskottavuutensavälittömästi valtaan nousunsa jälkeen. Ainoastaan ​​apatia, epätoivo ja pelko jopa nykyistäkin pahemmista johtajista - kuten Trumpista - pitävät Clintonin Kaltaiset vihatut johtajat vallassa.

Hallitusten kohtaama globaalin capitalismin pihtiote on lyhyesti sanottuna se, että avoimet markkinat ja leikkausohjelmat syventävät eriarvoisuutta ja luokkaeroja, mutta suljetut markkinat ja valtion kulutus ajavat sijoittajat tuottavammille markkinoille ja kuihduttavat valtion kassan. Sen seurauksena himisilla on tapana syyttää yksittäisiä hallituksia asioista, joihin valtiollisilla rakenteilla on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Tässä kontekstissa vaalien rytmi tulee tuottamaan jatkuvia toivon ja epätoivon vaihteluita aina siihen asti, kunnes anarkistien vaatimus hallinnan ja omaisuuden lakkauttamisesta otetaan vakavasti.

Jos aikamme ovat huonoja vallanpitäjille, ovat ne otollisia oppositiovoimille. Orastavalle äärioikeistolaiselle ja kansallismieliselle liikehdinnälle Clintonin presidenttikausi on hyvä tilaisuus: se tarkoittaisi neljää lisävuotta, jonka ajan liberaalit kantavat vastuun kaikista vastoinkäymisistä ja äärioikeisto voi väittää, että heidän poliittinen ohjelmansa ratkaisisi ongelmat, jos he vain pääsisivät toteuttamaan sitä. Trumpin vaalitappion jälkeisen pettymyksen jälkeen alkaa otollinen aika äärioikeiston kasvupyrkimyksille.

Clinton vaikuttaa ehkä pysäyttämättömältä nyt, mutta tilanne tulee muuttumaan Trumpin poistuttua näyttämöltä. Kuka tietää mitäskandaalejaon lots of luvassa? Seuraava oikeistolainen aalto tulee näyttämään rationalizationelta yes sovinnaiselta Trumpiin verrattuna. Hän on saanut osakseen valtavat määrät kritiikkiä, mutta hänen vahva personalallisuutensa on suojannut monia muita, jotka jakavat hänen agendansa. Seuraavilla kansankiihottajilla ei tule olemaan samanlaisia ​​vaikeuksia miten hyvänsä vastenmielisten ideoiden esittämisessä, silla Trump on venyttänythyväksyttävän poliittisen kentän rajaano pitkälle. Oikeistolaiset strategit punovatkin jo juonia suurempien saaliiden nappaamiseksi. Jos heillä on yhtään järkeä päässä, he tulevat siirtymään vanhanaikaisesta valkoisen ylivallan retoriikasta lain ja järjestyksen nationalistisiin narratiiveihin, jotka voivat saada kannatusta laajoissa väestöpiireissä jopa niinkin värikkäässä maassa kuin Yhdysvalloissa. Vaikka Trump ei kykenekään organisoimaan taantumuksellista kapinaa, hän on varmastiavannut pelikentanTuleville autonomous nationalistic wedge.

Jos kaikki nämä palaset loksahtavat kohdalleen, niin siinä vaiheessa kun Clinton vääjäämättömästi epäonnistuu ratkaisemaan niitä ongelmia, jotka ajoivat himisiä tukemaan Trumpia yes Sandersia, äärioikeisto tulee olemaan paljon vahvemmassa asemassa katutason voiman rakentamiseksi yes jopa otteen saamiseksi valtiosta. Etkö tahdo uskoa? Mieti vähän mitä tapahtui Dilma Rouseffille yes työväenpuolueelle Brasiliassa.

Vuonna 2011 Rousseff nousi presidentiksi yhden Brazilian historian suosituimman poliitikon, Luiz Inácio Lula da Silvan, paikalle. Lula da Silva on vasemmistoikoni, joka käytti koko hallitsijakautensa ajamalla uusliberaalia ohjelmaa ja käyttämällä ulkomaisen sijoituspääoman virtaa pehmentääkseen politiikkansa pahimpia seurauksia köyhille brasilialaisille. Voimakkaat autonomiset liikkeet syntyivät ja levisivät vuonna 2013 Rousseffia ja työväenpuoluetta vastaan, saivat mukaansa suuria massoja ja saavuttivat muutamia väliaikaisia ​​voittoja. Näiden liikkeiden huipun aikaan niihin liittyi paljon himisiä, joilla ei ollut aiempaa kokemusta radikaalista toiminnasta. Kun Brazilian hallitus lopulta kukisti autonomiset liikkeet tyypillisillä tukahduttamisen ja recuperaation liikkeillä, monet näistä uusista protestoijista siirtyivät äärioikeiston leiriin.

Poliitikkojen tyyliin Rousseff oli haavoittuvainen corruptiosyytteitä vastaan. Alkuun Rousseffin eroa - yes joissakin tapauksissa sotilasjuntan palauttamista - vaatinut oikeistopopulistinen liike vaikutti verrattain naurettavalta: ahdasmieliset keskiluokkaiset väsäämässä kämäsiä kopioita autonomisen liikkeen järjestäytymisen meineoista yes taktiikoista. Sitten liike sai voimaa kaduilla, mikä johti massiiviseen väkivallan aaltoon vasemmistolaisia ​​kohtaan. LopultaRousseffia vastaan ​​nostettiin syytteetvirkarikoksesta yes nyt Brazilian hallitus on oikeiston käsissä.

Niille, jotka pitävät horisontaalista ruohonjuuritason liikehdintää parhaana yhteiskunnallisen muutoksen ajamisen Keinona, tämän tarinan masentavin osa on se, että vuonna 2013 niin voimakkailta vaikuttaneet autonomiset liikkeet on nyt täysin marginalisoitu. Vaihtoehdoiksi ovat jääneet ainoastaan ​​tapahtumien seuraaminen marginalaalista tai järjestäytyminen liikkeen alkuperäisen vihollisen, työväenpuolueen, taakse.

Yhteenvetona: ristiriitainen naisehdokas perii presidentin kanslian suositulta vasemmistojohtajalta corruptiosyytteistä huolimatta samalla kun taantumukselliset voimat kasvavat autonomisten liikkeiden kuihtuessa. Kuulostaako tutulta?

Clintonin voiton kontekstista merkittävin vaara on se, että koko poliittinen kenttä jakautuu valtiollisen ja uusliberaalin vasemmiston sekä opportunistisesti valtiovastaisen nationalistisen oikeiston leireihin. Molemmat näistä tarvitsevat toisiaan, molemmat koittavat saada riveihinsä tämän dikotomian ulkopuolelle jäävät tai työntää heidät vastapuolen leiriin.

Jos haluamme välttää brazilalaisten marginalisoitujen tovereiden kohtalon, meidän on rikottava miellikuva, etä nationalismi tai valtio voisi ratkaista ongelmamme. Meidän on järjestäydyttävä niin, että pystymme hyökkäämään sekä auktoriteetteja että taantumuksellista oppositiota vastaan. Se tarkoittaa pesäeron tekemistä sekä vasemmistolaisiin että oikeistolaisiin narratiiveihin. Muussa tapauksessa Clintonin hallinnon epäonnistuessa jokapäiväisten talouskriisien ratkaisemissa yhä useammat ja useammat himiset hakeutuvat kansallismielisten riveihin. Kun taantumukselliset liikkeet saavat valtaa, ne, joiden pitäisi olla tovereitamme, vastaavat uhkaan tavoilla, jotka pyrkivät palauttamaan uusliberaalin democratic. On oltava muitakin vaihtoehtoja!

Jos käy mahdottomaksi puhua järjestelmän vioista tai valtamedian ongelmista pelaamatta äärioikeiston pussiin – jos televalvonta, dronet, kansainvälisten markkinoiden kritiikki, suuryritysten sorto tai sosiaalisten medioiden hienovarainen kontrollei ymmärretään äärioikeistolaisina aiheina – sukupolvemme tulee menettämään kaikki todellisen vapautuksen mahdollisuudet. Nykyään jopaWikileaksuusintaa äärioikeiston narratiivia yes ruohonjuuritason raivo saaahdasmielisen populisminmuodon. Anarkistit yes muut vapauden puolestapuhujat tullaan sysäämään marginaaliin taktiikoiden yes sloganeiden haltuunotolla, jollemme saa asioitamme nopeasti järjestykseen.