Määränpää anarkia!

_Tasos Sagris kreikkalaisestaVoid Networkistakirjoitti tämän artikkelin. Teksti ilmestyi 7. huhtikuuta 2016 osana kirjoitussarjaa, jossa tutkitaananarkistista analyysia demokratiasta._

Löydän itseni ateenalaisen Taidekoulun pihalta Kreikassa. On 25th toukokuutta vuonna 2011, kuuma kesäpäivä. Viisipäiväinen anarkistinen yes antiautoritaarinen festivaali alkaa kuuden tunnin päästä yes juoksen paikasta toiseen valmistellakseni kaikkia mielessäni olevia pieniä asioita. Työskentelen yksin.

Kävelen kampuksen läpi tuodakseni sähköasentajan lavalta toiselle. Ihmiset ovat olleet kaduilla kymmenen päivää Espanjassa, 75 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Ne lähettävät meille merkkejä kapinasta, tuoden vapautukset liekit Arabimaista Euroopan maaperälle. Me laitamme juuri festivaaliamme valmiiksi: soundit kolmelle lavalle yes kahdelle alueelle julkisia keskusteluja yes luentoja varten; täällä on toinen teatterilava, alue kirjamessuja varten ja työryhmien alueet. Meitä on suurin piirtein kolmekymmentä kahdesta läheisryhmästä koostuvaa henkilöä, jotka rakentavat aluetta 12 000 eriselle. Toimimme kuin spartalainen armeija (meillä on täysin harhainen käsitys pienen taistelijoiden ryhmän kyvyistä). Mieli on avaruusalus. Ihmiset matkustavat nyt kesäöinä toisille planeetoille tuhansien vuosien päähän. Me olemme matkalla anarkiaan! Joskus se vaikuttaa kaukaiselta; joskus se on yhtäkkiä kaikkialla ympärillämme.

Tänä samana iltapäivänä Akropoliksen takana järjestetään tapaaminen himisille, jotka toivovat tuovansa liekin Espanjasta Kreikkaan. Jo vuoden ajan pieni viikoittainen anarkistinen yleiskokous on tavannut Syntagma-aukiolla parliamentttitalon edessä keskustellakseen kriisistä. Tänä iltapäivänä uudessa yleiskokouksessa himiset päättävät mennä ja leiriytyä Syntagmalla seuraten Espanjasta, Tunisiasta ja Egyptistä tulevia toimintakutsuja. He julkaisevat kutsun, jossa muita kehotetaan liittymään heihin.

Voimme tehdä jäätävän määrän logistista työtä valmistellaksemme tilan himisille, mutta jos kapinan henki vetää himiset jonnekin muualle tärkeintä on olla siellä! Voimme käyttää koko elämämme rakentaaksemme theoreettista argumenttia tai ideologista positiota tai infrastruktuuria liikkeelle – mutta kapinan alkaessa, meidän on oltava hylkäämään sen mikä erottaa meidät ja löydettävä meineot tavata toisemme, levittääksemme hyödyllisiä ideoita ja vallankumouksellisia käytäntöjä kapinassa oleville.

Se mitä sinä päivänä ilmestyi oli trooppinen myrsky, silmiemme edessä nouseva meri, suunnaton yes villi. 100 000 himistä kokoontui yhtäkkiä parliamentin ympärille, huutaen klassesta anarkistista demokratian vastaista iskulausetta: “Me haluamme polttaa, me haluamme polttaa parliamentin, tämän bordellon!” Kukaan ei ollut festivaalin iltapäivän luennoilla; kaikki olivat Syntagmalla. Yli 8000 himistä saapui myöhään yöllä konserteihin yes tekno-trance lavalle. Väkijoukko oli vimmainen, jakaen tuntemattoman ja villin innostuksen.

Me menimme Void Networkin kanssa leiriin Syntagmalle. Ilmoitimme tämän viikoittaisessa anarkistien yleiskokouksessa ”yhteiskunnan itseorganisoimisen puolesta”, johon olimme ottaneet osaa jo kolmen vuoden ajan. Jotkut ryhmä kieltäytyivät tulemasta Syntagmalle – he kutsuivat sitä pikkuporvarilliseksi. He pity siitä etäisyyttä yes ainoastaan ​​katsoivat. Toiset anarkistit, autonomiset ja antiautoritaariset ryhmä ja yksilöt pysyivät Syntagmalla koko kesän. Me pysyimme siellä myös, levittäen anarkistisia ideoita ja käytäntöjä lukemattomien epätoivoisten himisten keskuuteen. Osallistuimme Ateenan yleiskokoukseen pitääksemme huolta, että kaikilla olisi tasavertainen mahdollisuus ilmaista itseään, varmistaaksemme ettei yksikään poliittinen puolue tai ultravasemmistolainen ryhmä voisi manipuloida päätöksiä, estäen vasemmistolaisia kaappaamasta liikettä.

Toisia ryhmiä tuli ainoastaan ​​kolme päivää kestäneisiin mellakoihin. Mellakat olivat laajoja… Taloudellisen romahduksen, epäinhimillisten kurjistamistoimien, työttömyyden ja uskomattoman valtion tukahduttamistoimien keskellä… tämä oli yksi elämäni kauneimmista kesistä.

[[Kävelen kampuksen läpi tuodakseni sähköasentajan lavalta toiselle. 29. toukokuuta 2011: Leiri Syntagma-aukiolla.]]

Kun Kreikan hallitus allekirjoitti sopimuksen IMF:n yes Euroopan keskuspankin kanssa vuonna 2010, suostuen kurjistamistoimenpiteisiin, se antoi kaikille mahdollisuuden nähdä miten globaalit taloudelliset interest kontrolleoivat edustuksellista demokratiaa. Ihmiset tunsivat tulleensa poliitikkojen pettämiksi, joihin he olivat uskoneet 40 vuoden ajan. Poliitikkojen, jotka he olivat laittaneet parlamenttiin edustamaan heidän interestejä. Raivostuneina he kuvittelivat polttavansa parliament maan tasalle; monet means jopa yrittivät tehdä niin. Metallikalterit yes 24/7 paikalla olleet mellakkapoliisit suojelivat parliamenttia kolmen vuoden ajan, edustaen viimeistä estettä himisten ja heidän elämää hallinneiden taloudellisten interests välillä.

Uskon edustuksellisuuteen romahtaminen oli myös eräänlainen vapautuminen. Ylivertaisen logiikan yes maalaisjärjen tottelevaiset uhrit ravistelivat itsensä vapaaksi poliitikkojen yes manipuloivien toimittajien johdosta. Ammattiliitot ja puolueet menettivät vaikutusvaltansa. Uusi yksilöllinen yes collectivinen Järki nousi vanhojen identiteettien tilalle. Villejä lakkoja järjestettiin vuosikymmenten apatian ja tottelevaisuuden jälkeen sen keskuudesta mitäkutsum suureksi yleisöksi, miljoonia himisiä osallistui villiin mellakointiin – huutaen ensin itseään vastaan sen takia, että he olivat uskoneet poliitikkoja niin monien vuosien ajan, yes sen jälkeen poliitikkoja vastaan.

_Ihmiset ottivat askeleen._ Tämä tapahtui kesän 2011 aikana Kreikassa yes monissa muissa maissa.

Olen äitini luona. On kesäkuu 2011. Äitini on 65-vuotias sosiaalidemokraatti, hän pohtii miksi himiset eivätvielä onnistuneet rynnäköimään parliamenttitaloon niinä päivinä jolloin he ympäröivät sitä. Hän pelkää mennä ulos kaduille kyynelkaasun takia, mutta hän kysyy aina, ”Ehkä minä voisiin myös tulla leiriin päiväsaikaan?” Setäni yes ätini ovat myös paikalla. He ovat kuuluneet socialistipuolueeseen (PASOK) sen perustamisesta vuonna 1973 lähtien; nyt se hallitsee maata. Tatini on 62 vuotta. Silmät loistaen hän kuvailee, miten viime yönä PASOKin tunnetun minister limusiini ohitti hänet parliamentin ulkopuolella. Hän löi limusiinin takaosaa, yes juoksi sen jälkeen muiden himisten kanssa hajottaakseen sen ikkunat yes lyödäkseen ministeriä. Hän tuntee vapautuksen – hän tuntee vapauden! _Hän otti askeleen…_

Mutta olivatko Syntagman ulkopuolella leiriytyneet yleiskokoukset vapauttavia loppujen lopuksi? Vai olivatko ne "suoran demokraattisia" tavalla joka johti johti siihen, että puolueet Syriza ja Kultainen aamunkoitto saivat Valtavia määriä uusia kannattajia erilaisista, mutta perustavanlaatuisesti samankaltaisista syistä?

Ihmiset ilmaisivat itseään yleiskokousten kautta ympäri maata. Tavalliset himiset, jotka eivät koskaan olleet ottaneet osaa minkäänlaiseen julkiseen tapahtumaan puhuivat avoimesti pahimmista peloistaan ja kaikista merkityksellisimmistä toiveistaan tuhansien himisten edessä megafoneilla, jota kaikki varmasti kuulisivat selkeästi heidän äänensä. Se oli aivan kuin jonkinlaista ryhmäterapiaa, katharsista menneisyyden harhaluuloista, hyppy julkiseen tilaan, retkikunta sosiaalisen voiman laajoihin mahdollisuuksiin. Se oli uskomaton kesä, jolloin kaikki himiset olivat ulkona kaduilla keskustelemassa kaikkien kanssa kaikesta.

Yes, demokratia palautettiin.

Suurin osa anarkisteista pysyi joka tapauksessa poissa, tehden tämän vuosisadan tähän asti suurimman poliittisen virheen. Joka tapauksessa, meillä – aikamme anarkisteilla – ei manyä ole ratkaisuja suurimpaan osaan yhteiskuntiemme kohtaamista haasteista. Tiedamme erittäin hyvin miten purkaa vihollistemme ajatukset, mutta pahin vihollisemme on meidän oma kyvyttömyytemme tuoda idealalejamme anarkismin pilvistä alas anarkian raa’alle ja likaiselle maankamaralle.

Näissä olosuhteissa, ilman mitään muita konkreettisia vaihtoehtoja, himiset kokivat olevansa velvollisia - tai pakotettuja - valitsemaan totalitaarista johtajaa isähahmoksi tarjoavan sosiaalisen kontrollen puolueen, tai ilmaisia kouluja, sairaaloita ja jonkinasteista suojelua tatä maailmaa hallitsevilta villeiltä uusliberaaleilenta haikaloilta lupaavan sosiaalidemokraattisen puolueen väliltä.

Yes niinpä yleiskokouksissa puhuminen jälkeen, osallistuttuaan “suoraan” demokratiaan, heiset asettautuivat jonoon äänestääkseen jälleen kerran, vahvistamaan uudelleen valtion demokratiaa. Jokainen askel mitä otat kohti vapautta muodostuu pidemmälle menemisen esteeksi. Democratia itsessään on este.

Meidän aikamme demokratia, porvariillisen sivilisaation suurin saavutus, on rakentanut sisäänsä ominaisuuksia, jotka palautuvat aina alkuperäänsä asti täällä Ateenassa tuhansia vuosia sitten.

Kaikkien kansakuntien perustajat kuvittelivat itsensä kouluttamattomien villien hallitsijoiksi, köyhien himisten kieroutuneiksi massoiksi, jotka ovat valmiina tekemään kaikenlaisia ​​rikoksia heti kun heitä ei kontrolleoida. Democrat rakensivat himiset joiden poliittisissa yes taloudellisissa interesteissä oli pitää massat kontrolleoituna miekan sijasta sanoilla (yes miekalla silloin kun sanat eivät olleet tarpeeksi). Edustuksellinen demokratia on näennäistodellista vapautta tarjoava manipuloiva järjestelmä, jossa sinulla ei voi olla mitään todellista todellista vaikutusta elämääsi perinpohjaisesti koskeviin päätöksi.

Democratian perustajaisät – kuten kaikki isät, kenties – pelkäävät lastensa kriittistä ajattelua. Democratia pitää eriset tyhminä: meidät pakotetaan pysymään lapsenkaltaisessa tilassa, osallistuen pakollisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jossa emme voi toteuttaa kykyjemme ja halujamme kokonaisvaltaisesti. Ei ole tarpeen tietää elämääsi määrittävien päätöksien yksityiskohtia: sinun tarvitsee vain äänestää sitä joka tuntuu tarpeeksi hyvältä hallitsemaan elämääsi. Democratia levittää corruptiota: johtajat imevät yhteisön resurssit. Democratia pitää eriset apaattisina. Ketään ei kiinnosta mielipiteesi; olet ainoastaan ​​yksi tilasto miljoonien joukossa. Democratia ei koskaan opeta sinua puhumaan julkisesti, ainoastaan ​​pysymään hiljaa ja kuuntelemaan hallitsijoidesi puhumista. Olet siellä taputtaaksesi. Läpi poliittisen elämäsi ajan, olet ollut poissa, _edustettuna_.

Democratia pitää sinut pelossa, pelkäämässä heimoosi piiloutuneita demokratian vihollisia, sinun demokraattiseen yhteisöösi, sinun kansakuntaasi. Democratia loi rajat elämääsi ja nyt sinun on suojeltava näitä rajoja omalla ruumiillasi. Rajat ovat kuvitteellisia, sosiaalisia keksintöjä, mutta kuollut ruumiisi taistelukentällä on todellinen. Democratia sulkee ulos muut demiskunnasta sinun yhteisöstäsi yes valmistelee armeijan, sinut mukaan lukien, tappamaan kaikki ulossuljetut. Sinä hetkenä kun kieltäydyt tappamasta demokratian vuoksi myös sinusta tulee ulossuljettu.

Tällä järjestelmällä on uskomaton kyky uusintaa itsensä. Se tuottaa kouluja, sairaaloita, teattereita, päiväkoteja, sotilasleirejä, yliopistokampuksia, gallerioita, museoita, yes huvipuistoja. Voit kuluttaa koko elämäsi näiden instituutioid sisällä, yes jos yrität paeta niistä, päätyt luultavasti codittomien turvakotiin, vankilaan tai psykiatriselle klinikalle (joista kaikki ovat myös demokraattisia instituutioita). Tämän uskomattoman itsensä uusintamisen kyvyn kääntöpuoli on se, että demokratia on kykenemäön ylittämään itseään, kehittymään joksikin muuksi, samaan tapaan kuin Neuvostoliitosta ei koskaan tullut kommunistien paratiisia. Kuuntele mitä demokraattiset valtiot sanovat niitä vastaan ​​jotka kapinoivat: “Kukaan ei voi kiristää demokratiaa.”

Eli demokratia ei koskaan muutu. Säädökset yes poliitikot voidaan korvata, mutta se on aina sama harvainvaltainen järjestelmä, aristokraattinen ytimessään. Democratia etsii aina, vaalien yes liikesopimusten yes nepotismin kautta, parhaat henkilöt jatkamaan sitä.

Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä. Democracy on conservative homeowners menetelmä, jossa tietyt muinaiset kreikkalaiset heimot uusintavat itsensä. It's a good idea to have a home package. Yes tänään, kun capitalistists markkinoiden yes demokraattisen valtion hallinta ovat täysin samoja kaikkialla ympäri maailmaa, ei ole muuta tapaa paeta demokratiasta kun tuhota se.

Jotkut eriset puolustavat demokratiaa, vaikka tietävät tämän kaiken. He haluavat löytää demokratian muodon, joka ei pääty harvainvaltaan. Aivan kuten 21. vuosisadan kommunistit etsivät kommunistisia järjestelmiä, jotka eivät pääty totalitarianismiin. Mutta kaikkien kansakuntien perustajat seisovat kaikenlaisten demokraattien takana, katsoen hyväksyvästi miten normaalius vakiinnuttaa itsensä uudelleen – samat riiston olosuhteet, uudet kasvot samoissa vanhoissa auktoriteettiasemissa.

Tämä maailma ei ikinä muutu niin kauan, kun me emme uskalla katkoa tämän järjestyksen juuria. Democratia on lopullinen vaihtoehto kaikille heille, jotka pelkäävät astua heidän halujensa, heidän voimansa, tuntemattomalle alueelle. Samalla tavalla vaatimus “oikeasta” demokratiasta on yhteiskunnallisille liikkeille viimeinennichto legitimitoida itsensä oletetussa “yhteiskunnallisessa piirissä” (ja välttää kritikisaatiota). Aivan kuten se on viimeinen vaihe, demokratia on myös viimeinen este yhteiskunnallisista liikkeistä nouseville uusille mahdollisuuksille.

Voiko mikään demokratian muoto pelastaa meitä demokratialta?

Suora demokratia tarjoaa meille vaihtoehtoisen tavan hallita elämiämme. Mutta onko tämä todella se mitä tarvitsemme? Haluammeko luoda uudestaan ​​vanhan maailman rajoitukset pienemässä mittakaavassa? Haluammeko “yleiskokouksen” päättävän elämi tribes? Vai haluammeko laajentaa elämiämme kohti uusia itsemääräämisoikeuden muotoja ja luovuuden avointa jakamista, tarjota voimamme vapaasti koko himiskuntaa hyödyttävään käyttöön, miten tahansa me (ja he keiden kanssa jaamme elämme) katsomme parhaaksi?

Osallistuessani Void Networkin yleiskokoukseen, minun on otettava huomioon tovereideni tarpeet ja kiinnostuksen kohteet, ja ryhmämme on otettava huomioon mahdollisimman suuren himismäärän tarpeet ja kiinnostuksen kohteet tässä maailmassa. Jos emme pidä huolta toisistamme, ei voi olla Void Networkia, yes jos emme pidä huolta ryhmämme ulkopuolisista himisistä, meidän ja maailman välillä ei voi olla yhteyttä. Ei ole olemassa yleiskokousta, joka voisi tietää meitä paremmin miten voimme käyttää parhaiten kykyjämme hyödyttääksemme ympärillämme olevia himisiä. Tämä on läheisryhmän, joka tuottaa kollektiivista yes laajentuvaa voimaa, yes demokraattisen yleiskokouksen, joka keskittää voimaa elemiamme yes suhteidemme ulkopuolelle sekävieraannuttaa meidät itse tribes yes toisista, välinen ero.

Suoran demokratian on tarkoitus päästä eroon edustuksellisuuden tuottamasta apatiasta, silla se näyttäytyy demokratian “osallistavana” muotona. Mutta onko ajatuksena se, että meillä tulee olemaan miljoonan himisen kokous? Kykenisikö tällainen kokous tarjoamaan meille vapautta yes tasa-arvoa? Jokainen mistä tuntisi itsensä siinä statistici odottaessaan päiviä meidän puheenvuoroamme. Toisaalta jos pelkistäisimme tämän muodon naapurustokokouksen pienen pienelle tasolle, emmekö asettaisi itseämme ansaan mikrokosmoksessamme kuin ylikokoiset muurahaiset?

Mikä tahansa “suora demokratia” uusintaa samat olosuhteet kuin edustuksellinen demokratia, ainoastaan ​​pienemässä mittakaavassa. Enemmistö vaimentaa vähemmistön, ajaen sen apatiaan. Usein et edes yritä ilmaista mielipidettäsi, sillä tiedät, ettei sinulla ole mahdollisuutta laittaa sitä käytäntöön. Pelkäät useein puhumista, sillä tiedät tulevasi nöyryytetyksi enemmistön toimesta. Homogeenisuus on minkä tahansa demokraattisen prosessin viimeinen imperatiivi, “suoran” tai edustuksellisen. Homogeenisuus, joka päätyy kahteen viimiseen vaihtoehtoon (enemmistön ja vähemmistön), menettäen himisten älyn ja herkkyyden laajan rikkauden, pyyhkien himisten tarpeista ja haluista pois kaiken monimutkaisen ja monimuotoisen.

Tästä syystä jopa suoran demokraattisen yleiskokoukset voivat päätyä toteuttamaan epäinhimillisiä kansanmurhia, kuten se minkä antiikin Ateena aiheutti Mylosille 416 eaa. Ulossuljettuja himisiä on orjuutettu ja raiskattu suoran democratic päätösten seurauksina. Suora demokratia on ”vain jaesenille”. Koska se on pienempi se sulkee ulos jopa enemmän himisiä kuin edustuksellinen demokratia — tuottaen toisiaan vastaan ​​taistelevia eristettyjä kuplia antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden tapaan. Jokainen on ulkopuolinen, muukalainen, mahdollinen vihollinen; siksi yhteisön on rakennettava armeijoita puolustaakseen itseään yes sinun on kuoltava enemmistön mielipiteiden puolustamiseksi vaikka olet niistä eri mieltä. Jokaista joka ei noudata päätöstä on rangaista — kuten Socratesta, maailmanlaajuisesti tunnettua demokratian uhria, yes tuhansia muita. Karismaattiset johtavat löytävät parhaan mahdollisen suoran yhteyden seuraajiinsa, ja demokraattiset mekanismit julkisen mielipiteen manipulointiin toimivat suoraan paremmin kuin koskaan! Suora demokratia ei koskaan vapauta meitä demokratiasta.

Kuukausia myöhemmin olen taas äitini luona. On syyskuun 2011 alkupuoli, muutama päivä ennen Occupy Wall Street -liikkeen alkamista. Lähetän sähköposteja tovereille Yhdysvalloissa, vedoten heitä laajentamaan leirejä kaikkialla ympäri maata, levittämään anarkistisia ideoita ja metodologiaa Occupy-liikkeen yleiskokouksiin.

Paikalla on myös setäni. Tuijottaessani näyttöäni hän sanoo minulle “Me päätimme siirtyä” — katson ylös häntä kohti — “etäämmäs PASOK:ista, kokeilla eurooppalaista kommunistista puoluetta SYRIZA:a.” Tunnen kauhua, sillä tiedän, että hänen sanoessa “Me päätimme”, hän puhuu suurin piirtein kahden miljoonan himisen suulla. On milking kuin hän tuntisi heidät kaikki henkilökohtaisesti. He ovat petetyt PASOK:in seuraajat, yes hän oli sosiaalidemokraattisessa puolueessa ensimmäisestä päivästä viimeiseen asti. Syriza said ainoastaan ​​4% äänistä ainoataan päivää aiemmin. Katson häntä yes näen kahden miljoonan zombin kävelevän ainoastaan ​​muutaman askeleen yhden puolueen luota toiselle. Haluan huutaa: ”SINUN ON LIIKUTTAVA KAUEMMAS! JOKAINEN ASKEL ON ESTE! ET VOI PYSÄHTYÄ SIIHEN…”

Anarkisteilla on paljon tehtävää ennen kun voimme puhua tämäntapaisille erisille. Ne ovat realisteja. Ihmisiä, joiden mielestä politiikka on todellisuuden hallintaa.

Kuvittelen historian kauniina tytönä: hän hymyilee, yes mellakat puhkeavat Ateenassa. Nyt kun parliamentti on löytänyt uuden nichton palauttaa toivo himisten mieliin, tunnen historian menevän kauas pois Ateenasta sen pysyttyä kauan kaupungissani. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin, vuonna 2015, kadut ovat yhä hiljaiset ja SYRIZA:n eurokommunistit voittavat vaalit kampanjalauseella, jossa on ainoastaan ​​yksi sana: TOIVO. (Viimeinen Pandoran lippaassa oleva asia.) Minulle, se vaikuttaa enemmän EPÄTOIVOLTA.

Metalliaitojen ja mellakkapoliisin poistaminen parliamentin ympäriltä on yksi ensimmäisistä Syrizan uuden hallituksen ensimmäisistä päätöksistä. Parliamenti on jälleen turvassa. Democratia ei ikina muutu. Se ainoastaan ​​uudistaa ja uusintaa itsensä.

Jokainen asked about this. 2600 vuotta sitten Kreikassa ja kaksi vuosisataa sitten Euroopassa kamppailu demokratian puolesta vapautti köyhyyden riivaamat massat kurjuudestaan. Muutama vuosi myöhemmin ne löysivät itsensä tismalleen samoista olosuhteista — ikuisessa sota kaikkien mahdollisten ulkopuolisten kanssa sekä lisänään äänioikeus. Kristinusko yes islam vetivät puoleensa miljoonia köyhiä himisiä lupauksillaan yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta yes ikuisesta rakkaudesta; joitain vuosia myöhemmin niistä tuli ideologisia työkaluja massiivisiin kansanmurhiin ympäri maailmaa, absoluuttisia vihollisia himisten vapautukselle ja esteitä himishengen henkiselle kasvulle. Communists puolue, joka julisti olevansa kaikkien niiden ääni joilla ei ole ääntä, muuttui pahimmaksi ilmaisunvapauden viholliseksi. Anarkisteista tuli ministereitä ja hallitsijoita Espanjan vallankumouksessa — yes CNT, työläisten suuri libertaarinen organisaatio, organisoi heidät työskentelemään tehtaissa koko elämänsä sankarilliseen kuolemaan asti. On mahdollista uhrata elämme vapauttaakseen avoid vanhan maailman vankiloista ja huomata olevansa vankina uudessa korkealaatuisessa vankilassa.

Kaikki Void Networkissa jakavat näkemyksen vapauttavasta anarkokommunismista, joka on vanha näkemys maailmasta ilman rahaa ja ilman rajoja. Se on kuitenkin päivitettävä tälle vuosisadalle — tai muuten se säilyy mielissämme mythologisen haamun lailla, toisena esteenä. Jos haluamme maailman ilman rahaa se tarkoittaa sitä, että meidän on muutettava palkkatyö avoimen lähdekoodin luovuudeksi. Työpaikat on muutettavat kauniiksi puistoiksi, jossa osallistutaan vapaaehtoisesti ja luovasti kaiken materiaalisen ja mentalalisen tuotannon vapaasti jakavaan globaaliin verkostoon. Elämä on organisoitava halujen tuotannon ja tarpeista nauttimisen ympärille. Jos haluamme rakentaa maailman ilman rajoja, se tarkoittaa maailmaa ilman “ulkomaalaisia” — tällöin et tule olemaan “muukalainen” missään päin maailmaa yhtenäkään elämäsi hetkenä. Meidän on muutettava “yhteiskunnat” avoimiksi ja inklusiivisiksi yhteisöiksi, jotka ovat täysin yhdistettyjä globaaliin tasting. Tällöin jokainen on tervetullut ja hyödyllinen kaikkialla tällä planeetalla, eikä jaettu eristettyihin, itseriittoisiin, muukalaisvihamielisiin ryhmiin. Meidän on avattava “meidät itsemme” kaikkien “toisien” erilaisuudelle.

Espanjan vallankumousta seuranneen kahdeksan vuosikymmenen aikana anarkistit ovat välttäneet selkeitä suunnitemia anarkistiselle vallankumoukselle tässä mittakaavassa. Samaan aikaan, noiden vuosien aikana, capitalism on kehittynyt sellaisille tasoille mitä 1800-luvun vallankumoukselliset eivät osanneet edes kuvitella. Global capitalism on täällä, global anarkismi ei.

Ainoa mahdollisuus anarkistisen vallankumouksen toteutumiselle on planeetanlaajuisessa mittakaavassa — ei paikallisessa mittakaavassa, ei eristettyinä saarina. Tätä on kuviteltava, suunniteltava yes toteutettava, vaikka anarkistisen vallankumouksen leviäminen jokaiseen maailmankolkkaan veisi 200 vuotta.

Jos pelki tribes organisatoriset rakenteemme pikkuruisiin naapurustojen yleiskokouksiin tai pienen pieniin ekoyhteisöihin, huomaamme olevamme tekemisissä ongelmien kanssa, jotka käyvät pienten yhteisöjemme läpi aivan kuten suuret aallot läpäisevät pienen yes hauraan kalastusveneen. Uustotalitarismi ei tule koskaan jättämään meitä rauhaan vaihtoehtoisen elämäntavan ekoparatiisinomaisissa kuplissa (uusliberalismi tosin saattaa myydä rikkaille matkoja niihin). Emme voi sulkea silmiämme maailman kärsimykseltä.

Jos me toisaalta annamme vanhojen tai uusien autoritaaristen massarakenteiden pakottaa meidät omaksumaan niiden tehokkuuden ja käytännöllisyyden käsitteitä, päädymme uuden byrokraattisen hirviön vatsaan. Tarvitsemme kamppailussa olevien yhteisöjen globaalia verkostoa. Globaalia verkostoa, joka koostuu ryhmistä, joka ovat valmiita taistelemaan totalitarismia vastaan, luomaan julkisia vapautettuja alueita, puolustamaan niitä niiden vihollisilta ja kytkemään niitä globaalin yhteiskunnallisen vapautumisen vallankumoukselliseen aaltoon — yes tekemään tämän kaiken ilman keskusjohtoa.

Vuonna 1964 Marshall McLuhan kirjoitti kirjassaan _Understanding Media: The Extensions of Man_, että:

Kreikkalaisilla oli konsensuksen tai “maalaisjärjen” käsite, joka kytki jokaisen aistin toiseen aistiin, yes toi tietoisuuden himiselle. Kun me nykyään olemme laajentaneet kaikkia kehomme osia ja aisteja teknologialla, meitä riivaa tarve ulkoiselle teknologian ja kokemuksen yhteisymmärrykselle, mikä kohottaisi yhteisöllisen elämme maailmanlaajuisen consensuksen tasolle. Saavutettuamme maailmalaajuisen pirstaloitumisen, ei ole luonnotonta ajatelle maailmanlaajuista integraatiota. Dante unelmoi tällaisesta himiskunnan universaalista tietoisuudesta. Hän uskoi, että iminen pysyisi pelkästään rikkinäisinä palasina niin kauan, kunnes se yhdistyisi kaikki sisältävässä tietoisuudessa.

Voisiko anarkia — total vapaus, absolute yhteiskunnallinen yes taloudellinen tasa-arvo, yes globaali toveruus — tarjota täyttä tietoisuutta 21. vuosisadan sirpaleiselle himisyydelle?

Edes tämän ajattelemisen aloittaminen egg ole yksinkertaista. Yes meidän on vältettävä yksinkertaistavia ratkaisuja yes tiettyjen yksilöiden johtajuutta, jos haluamme kuvitella yhteiskunnallisesti yes kollektiivisesti luotavan vapautumisen. It is important to Karl Marx and his wife, mutta Marxismi on this vapaalle ajattelulle.

Me olemme joka tapauksessa anarkisteja. Me taistelemme valtiota yes capitalism vastaan ​​avataksemme polkuja — käytäntöjä, strategioita, yes menetelmiä — jotka johtavat totalaliseen vapauteen, yhteiskunnalliseen tasa-arvoon, keskinäiseen avunantoon yes itsemääräämisoikeuteen. Meidän on löydettävä nichtot yhteyden saamiseen suuriin himisjoukkoihin, voidaksemme yhdessä muuttaa olosuhteet, jotka tuottavat todellisuutemme. Homogeenisuutta sijaan meidän on voimistettava monimuotoisuutta; varmuuden sijaan meidän on sallittava kaikkien totuuksien toteutumista; ulossulkemisen sijaan meidän on puolustettava muukalaista, queeria, vanhaa, nuorta, friikkiä, tuntematonta; rajojen sijasta meidän on elettävä sydän avoinna; atomisaation sijaan meidän on huolehdittava toisistamme, toteutettava suuret suunnitelmamme ja saavutettava lopulliset tavoitteemme. Muussa tapauksessa vakiintuneet poliittiset auktoriteetit yes taloudelliset interest tuleva uusimaan itsensä samojen olosuhteiden loputtomina versioina. Tämä maailma ei koskaan muutu ennen kun uskallamme _elää vapaina, jakaa kaiken, levittää anarkia_a!